Pientä tuunailua...

Pikku juttujen virkkaus sopii minulle tällä hetkellä parhaiten. Elämä on aika pätkäistä, lapset keskeyttävät kaikenlaisen puuhailun vartin välein ja muutenkin on kiva saada nopeasti jotain valmista.

Eilen iltateellä päätin hieman tuunailla ystäväni hylkäämää liiviä. Liivin kaulus aukesi hieman liian alas, joten ompelin sitä vähän kiinni ja peitin ompelukseni muutamalla kukalla.

Kas näin... Nyt tämä kapea, pitkä liivi on jo käytössä. Tykkään... Kiitos, ystäväni!



Nämä tehdasvalmisteiset pipot ovat myös saaneet pientä piristystä.




Eilen kävin lankakaupassa ostamassa uusia materiaaleja. Myös Fidasta tarttui mukaan pussi lankajämiä. Tarkoitus on virkkailla seuraavaksi useissa blogeissa näkyneitä pyörylöitä. Vielä en tiedä, mitä niistä syntyy, mutta ei se haittaa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä virkkuusormet jo syyhyävät!

Kesäkodin talviasu

Kiitos kovasti kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kyllä puhuminen tai tässä tapauksessa kirjoittaminen auttaa. Heti alkoi lasti kevetä harteiltani. Asia saa oikeat mittasuhteet!

__

Mies kävi isojen lasten kanssa viime viikonloppuna kesäkodissamme "makuupussiretkellä". Pyysin häntä nappaamaan muutaman fiiliskuvan. Tässä niitä nyt on. Kaunis pakkaspäivä!






Tänä viikonloppuna edessä kirppismyyntiä. Kamojen hinnoittelu käynnissä. Vaikka se on tylsää puuhaa, ajatus tavaramäärän häviämisestä kummasti helpottaa touhua. Ja tietty siinä myyntipöytää järjestellessä tulee aina katsottua muidenkin pöydät. Jospa sieltä lähtisi mukaan jotain tooosi kivaa!

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille täällä pistäytyville! Millaisia ihania viikonloppusuunnitelmia?

Paha mieli

Elämässä tulee vastaan erilaisia ihmisiä. Toiset jakavat energiaa, toiset taas imevät sitä.

Olen monesti miettinyt, että mikä pieni tai iso tekijä se on, joka tekee ihmisestä energian imijän ja hävittäjän. Voiko tällaisen ihmisen tunnistaa edeltä ja kiertää kaukaa?

Erään harrastukseni kautta olen tekemisissä yhden tällaisen henkilön kautta. Viimeiset pari päivää olenkin taas ollut pahan mielen vallassa. Tämän henkilön tekemiset ovat jälleen kerran imeneet minusta kaiken energian.

Olen miettinyt, miten oppisin ohittamaan tällaiset tilanteet ilman mielipahaa. Valitettavasti näitä energianimijöitä on joka paikassa, eikä heidän seuraansa voi aina välttää. Näin ollen olisi opeteltava päästämään heidän kommenttinsa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta miten sen tekee?

Tarkoittaako se itsensä kovettamista vai sellaisen positiivisen latauksen keräämistä, että se kimmottaa kaikki negatiiviset säteet? Äh, kierrän kehää. Miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa?

Kuvaksi etsin suosikkisarjani Samun ja Sallan alakulokuvan. Se on napattu netistä Italian telkkarin sivuilta...

Välipalavirkkausta

Viime viikolla virkkailin tämmöisen pötkyläpussukan ihan vaan virkkaamisen ilosta. Mikähän se on? (Huom. joku onneton aina riisuu pyjamapupun. Nyt ovat housut hukassa...)



No joo, oli sille käyttötarkoitus tiedossa heti alusta: nokkahuilupussi! Sain käyttää lempparivärejäni, jotka sattuvat olemaan myös tytön lemppareita.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Uusretroa, retroa vai jopa vintagea?

Uusimmassa Koti ja Keittiö -lehdessä (1-2/2010) oli teemana retrokodit. Samassa yhteydessä oli selvennetty termejä "retro" ja "vintage". Lehden mukaan retroa ovat uudet, mennyttä aikaa jäljittelevät tuotteet. ja aito vanha tuote on vintagea. Sisustus taas voi olla retro, vaikka se koostuisi aidoista ajan kalusteista. Se kun on koottu jälkeenpäin antamaan vaikutelma vanhasta. Eli vanhaa jäljittelevät kodit ovat retroja, mutta jos koti olisi alkuperäisen asukkaan koti, se olisi vintagekoti.

Mielenkiintoinen määritelmä. Kyllähän tuossa tietty logiikka on. Mielestäni ihmiset eivät kyllä normaalisti käsitä termejä noin. Ja sitten siihen rinnalle voi vielä heittää termin "uusretro". Kyllä on termiviidakko valmis.

Tässä kaksi samantyylistä valaisinta. Toinen aito vanha, kesäkodistamme löytynyt ja toinen uustuotantoa, Onnipuodista tilattu. Yllä olevan määritelmän mukaan kaupunkikodissamme molemmat olisivat siis retroa. Hmm.

Toinen juttu on sitten terminologia vaatepuolella. Tässä muutamia tyttöjen kaapeista kaivettuja aitoja, vanhoja vaatteita. Retrovaatteiksi niitä sanoisin...



Ja tässä sitten selkeää uusretroa, jota meiltä myös löytyy jonkin verran.


Miten sitten nämä Kartio-lasit? Vanhaa ja uutta. Uustuotannostakin puhutaan... En kyllä tuota vanhaa vihertävää ehkä retrolasiksi nimeäisi...


Termejä on paljon, mutta yhdestä olen varma. Minua miellyttävät nämä vanhat versiot. jotain niissä on. Niihin liittyy tarinoita ja ne ovat persoonallisia. Minä tykkään... Mites sinä?

Ja palaan alkuun. Oli kiva lehti ja kivat retrokodit.

Poikien juttu ja kukkakuvailua

Olin ajatellut jättää tämän uusimman kädentuotteeni esittelemättä, koska siitä ei mielestäni tullut erityisen "kaunis". Pipon tilaaja, ekaluokkalainen poikani, oli kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen, joten tässä sitten kuva siitä.



Poika siis tilasi pipon, jossa olisi ISO tupsu. Sanoin tekeväni pipon jämälangoista, ja poitsu sai itse valita värit. Olin vähän ihmeissäni, kun hän valitsi ensimmäiseksi keltaisen. Minulta löytyi vain pieni keränloppu sitruunankeltaista, ja se päätettiin säästää tupsuun. Muutenkin valituissa langoissa oli reippaasti eri värejä. Hieman jopa karsin värejä. Tupsu muuten tehtiin yhteistyönä!

Nämä isotupsuiset pipot ovat kuulemma iso hitti. "Koulukummillakin on sellainen", poika selitti.

Tänään pipo oli eka päivää päässä, ja minä-ressu pelkäsin, että kiusataanko poikaa... Hih, reippaana tuli poika kotiin. Pipo oli huomattu, ja ilmeisesti tykätty yhäkin!

Oletteko muut huomanneet tällaista trendiä ja löytyykö tällaisia pipoja ympäri Suomea?
___

Päivällä paisteli aurinko oikein mukavasti. Nappasin muutamia kuvia eilen saamastani ihanaisesta ruukkuleinikistä.


Ja tietenkin minulla oli pari apuria, jotka halusivat kuviin. Tästä tuli mielestäni aika hauska.


Kukka päätyi tähän kirppiskattilaan...


Aurinkoisia päiviä lisää vaan! Kävin ulkonakin kameran kanssa postinhakureissulla, mutta saalis oli vaatimaton. Pitäisi lähteä ihan kunnolla ulkoiluttamaan kameraa!

Tuoli ja sen uusi tarina

Pitihän minun viikonloppuna päästä kirppikselle. Mukaan tarttui tällainen retrohko pinnatuoli, jolle 4-vuotias ihan itse keksi paikan ja tarkoituksen.

Tuoli seisoo pikkutyttöjen huoneessa tarinatuolina. Äiti tai isi laittaa päähänsä tuon huovutetun kruunun, joka muuten sekin on joskus kirppikseltä kotiin kannettu, ja kertoo iltasadun.

Ensimmäinen iltasatu tässä tuolissa lähti näin: "Olipa kerran kaksi pientä tyttöä, jotka asuivat ruskeassa talossa. Eräänä päivänä he lähtivät hiihtämään kahden ystävänsä kanssa..."

Olipa muuten tyytyväisiä tyttöjä, kun oli ihan erillinen tarinatuoli. Ja äiti oli tyytyväinen, kun sai Ikean Visdalen-sarjan rinnalle jotain särmää huoneeseen...


Miksiköhän nämä emaliastiat nyt tuntuvat niin jänniltä? Taas oli pakko muutama napata mukaan. Naapuri pääsi viikonloppuna testaamaan, miltä glögi maistuu pihalla emalimukista! Ja noissa kupeissa polttelen kynttilöitä.

Mukavaa pakkasviikkoa! Satumaiset maisemat ovat häviämässä, mutta eiköhän tuo tänäänkin pilkahtanut aurinko tuo uusia kuvauskohteita esiin!

Vintage-aarteita osa 1

Muistan nämä aterimet jo lapsuudesta. Kummitädin ja-sedän luona oli näitä, ja erityisesti mieleen jäivät ne hassut pyöreämuotoiset lusikat. Kummitädilläni oli keittiössä myös puuhella, jonka päällä me serkkuni Tiinan kanssa leikimme monet nukkeleikit. Oltiin ilmeisesti aika pieniä, kun siinä puuhellan päällä oli ihan hyvin tilaa... No, nämä aterimet tuovat sitä samaa tunnelmaa!

Nämä Kaj Frankin suunnittelemat Scandia-sarjan haarukat ja veitset päätyivät meille anopin ja apen myytyä mökkinsä. Sinne oli kertynyt paljon erilaisia suvulta perittyjä keittiötarpeita. Kuvailen Arabian perintöjä toisessa osassa...

Scandiat ovat muuten nykynormien mukaan pienikokoisia. Tykkään näiden muodosta, veitsi on esim. loistava voiveitsenä. Olisiko muuten aterinstandardi muuttunut suuremmaksi? Tai sitten välillä pienemmäksi ja taas nykyisin suuremmaksi?

Metsästelen sarjaan kuuluvia lusikoita. Jospa törmäisin niihin edullisesti jollakin kirpparilla...





Tämä blogissani jo aiemmin esiintynyt Primavera-emalikasari on matkaamassa kesäkotiin ensi kesää odottamaan. Ajattelin napata siitä vähän niinkuin muistoksi kuvan, kun ensi kesään vielä on matkaa. Kasarin löysin paikalliselta kirpputorilta mielestäni ihan kohtuuhintaan.

Äidilläni on muuten tämän kasarin sisar Vegeta, jota tietty himoitsen...



Oikein mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa! Ulkona on kovin harmaata ja uudesta kamerasta huolimatta tuntuu, että kuvaaminen on kovin hankalaa, kun on niin pimeää. Murrr.

Unelmien koti

Uusimmassa Glorian kodissa oli koti, jota olen kuolaten katsellut pari iltaa. Monia hauskoja yksityiskohtia...

Koti on sisustettu leikillisesti ja kierrätyskalusteita ja -esineitä hyödyntäen. Taitavissa käsissä monista romuista syntyy kivoja, toimivia kalusteita. Tässä kodissa on suht paljon vahvoja värejä. Mustaa on käytetty reilusti.




Viimeinen kuva on samasta lehdestä, mutta eri kodista. Sisustussuunnittelija Anu Jokelan keittiö pisti silmääni. Ihana karamelli!


Näiden kuvien jälkeen tekee taas mieleni lähteä penkomaan kirppiksiä ja vaikka Lähetystorin hyllyjä. Mustaa maaliakin päätin ostaa. Muutama säilytyslaatikko saa ainakin mustan värin pintaansa. Yhden lampunvarjostimenkin voisin yrittää maalata. Niistä sitten myöhemmin keväällä lisää!

Mukavaa fiilistelypäivää! Mitäs fiiliksiä nämä kuvat herättivät sinussa?

Uutta opettelemassa

Mieheni yllätti ja kertoi, että hänellä olisi toimistolla "klohmu" eli Canonin pikkaisen parempi kamera kuin minulla käytössä oleva pikkupurkki. No, nyt klohmu on minulla harjoituskäytössä. Täytyy kyllä sanoa, että mitä enemmän kuvia ottaa, sen kriittisemmäksi tulee...

Tänään aamupäivällä ulkoiltiin perinteisesti lasten kanssa. Siinä sivussa yritin katsella kivoja kuvakulmia. Lapset suksilla ja äiti kameran kanssa ei ole mikään paras yhdistelmä, mutta pakko yrittää, koska pelkään, että lumiset maisemat häviävät lämpenevän kelin mukana. Ainakin tämä kuurainen lumivaippa puista karissee lähipäivänä pois.

Osa kuvista on kulkenut photoshopin värikorjailun kautta, osan jätin tarkoituksella alkuperäiseen väriinsä. Minusta koivu on aivan ihana tässä kuuraisessa puvussaan! Ulkona on niiiin kaunista!

Jatkan kameraharjoittelua seuraavaksi sisällä eli saas nähdä mitä seuraavaksi tulee!
Mukavaa lumista viikkoa! Nyt on ainakin parhaat ulkoilusäät!

Myssy ja kaulahuivi

Viikonloppuna valmistui vihdoin pari tyttären myssylle, siis kaulahuivi. Naapurini Hanni oli ostanut Accessorizesta tällä mallilla tehdyn kaulahuivin ja sitä lähdin sitten kopioimaan.


Huivi on erittäin joutuisa tehdä, tein sitä leppoisasti kaksi iltaa. Lankana minulla oli Novita Teddy ja puikot kokoa 7. Lankaa meni myssyyn ja huiviin pikkuista vajaa kaksi kerää, n. 200 g siis.


Huivi kudotaan yhtenä pötkylänä ja ainoa "vaikeusaste" ovat nuo kapeat kohdat. Niissä silmukat jaetaan puoliksi, joka toinen silmukka taakse. Laitoin ne pyöröpuikoille ja teippasin pyöröpuikon kiinni, että ei karannut silmukoita. Takaosa kudotaan erikseen ja silmukat yhdistetään taas yhdelle puikolla. Näin ollen kapeat kohdat ovat tuplia ja niistä saa kaulahuivin pujotettua läpi.

Tältä se nyt sitten näyttää kaulassa. Lanka on mukavan pehmeä, joten ei kutita ihan heti. Alkuperäisessä oli koristeena virkattu kukka, mutta meidän neiti halusi siihen ison napin.

Tuli mieleen, että näitä voisi kutoa ensi jouluna kummitytöille joululahjoiksi. Saas nahdä...

Muistoja viime kesältä

Talvikuvien väliin on kiva heittää muutama tunnelmakuva kesäkodistamme.

Päätalon vanhin osa on 1700-luvulta, ja sen jälkeen taloa on jatkettu pariin otteeseen. Ensimmäisessä kuvassa näkyvä sauna/vierastupa on v. 1923 rakennettu vanha talli. Kun ostimme paikan, rakennus oli maapohjainen puuliiteri.



En muokannut näiden kesäkuvien värejä lainkaan. Ihanasti pilkahtaa aurinko keittiössä. Toisessa kuvassa on vintistä löytämäni tikastuoli, joka oli alkujaan kirkuvankeltainen. Se sai viime kesänä päälleen valkoisen maalipinnan ja ruusu-sisustustarran, koska se on 4-vuotiaan prinsessan ruokailutuoli. Au Maisonin vahakangas meinaa vain käydä tuolin kimppuun...


Syksyllä saimme nauttia kesäkodin puutarhan antimista. Omenoiden lisäksi tontilla on luumupuita ja kuriositeettina muutama ikivanha päärynäpuu! Naapuruston miehet ovat nuorempina käyneet puutarhassa omena- ja päärynävarkaissa.

Ekaluokkalainen oli aika ylpeä, kun löysi metsästä jättikantarellin.



Mukavaa pakkaspäivän jatkoa!

Ihan pihalla

Kiitoksia kommenteistanne edelliseen postaukseen. Tuntuu, että useampikin on samoissa nurkat puhtaaksi -tunnelmissa. Täällä hävitysfiilis ja -energia ovat onneksi vielä tallessa. Olen saanut ihan kiitettävästi projekteja täällä sisällä käyntiin. Sisustusprojektit ovat vielä "ennen"-vaiheessa. Palaan "Jälkeen"-kuvien kanssa toivottavasti pian asiaan. Samoin viime yönä kehittelin päässäni muutamaa uutta käsityöprojektia. Toteutus vaan vielä puuttuu...

Mutta tänään ollaan lasten kanssa ihan pihalla!




Viime yönä oli satanut hiihtokansan termein "pyydaa" tai puuteria. Ihanaa, kevyttä lunta, jossa näkyi isot lumihiutaleet, kun tarkkaan katsoi. Kevyttä kolata ja loistavaa saunan jälkeen kieriskelyyn, jota meillä harrastetaan. Samoin tämä puuteri on ollut aikana ennen lapsia himoittua Sveitsin reissuilla, kun olemme mieheni kanssa kolunneet rinteitä ja rinteiden ulkopuolisia kolkkia.

Lapset ja naapurin lapset harrastivat vakoilua lumisessa majassaan. Löydättekö kaikki kuusi lasta?


Tässä sitten hieman photoshop-kikkailua. Sama liukumäki edestä, jossa värit korjattu photoshopilla ja liukumäki portaineen sitten aidossa valossa. Kyllä tuo sinisyyskin miellyttää... Mitäs mieltä muut kurkkijat olette?

Neidillä päässään joulukuussa valmistunut tupsupipo, joka odottaa kauluria kaveriksi.

Mutta nyt hiihtämään! Mukavaa loppiaisen jatkoa!

Hävityksen kauhistus

Vuoden vaihduttua olen siistinyt joulun jäljet koko talosta ja siivonnut kaiken ylimääräisen odottamaan ensi joulua. Kevät saa tulla ja paikat kylpevät siisteinä auringon valossa. Vaan ei...

Todellisuus on tämä. Ja varokaa, tämä ei ole kaunista katseltavaa!



Kuistilla on iso läjä joulusta kertynyttä kamaa odottamassa kierrätystä. Pahveja ja energiajakeeseen menossa olevia lahjapapereita. Eteisessä kaikki tasot tursuavat sitä sun tätä ja kaapeista vyöryy läjä tavaroita, kun ne avaa.

Nyt riitti! Ylimääräinen tavara kierrätykseen ja tyhjiä pintoja esiin. Joka paikassa lojuvat tavarat joko järkeviin paikkoihin tai sitten ulos! Minulle iski tänään rojuhepuli ja siivosinkin saman tien kahden lapsen vaatekaapit ja sain jo osan pienistä vaatteista eteenpäin. Ihanaa!

Helmikuulle varaan kirppispaikan ja sitä varten voinkin sitten kaivella lisää kaappeja! Nyt jo hieman helpotti kun sain pikkuisen tyhjiä pintoja esille.

Onko teillä muilla vastaavia tunnelmia?