sunnuntaina 7. helmikuuta 2010

Riittämättömyys



Neljä alle 10-vuotiasta lasta, puuhakas mies ja ahdas koti. Siinä tekijät, minkä takia tuo otsikon fiilis aina välillä iskee. Onneksi ei ihan joka päivä. Sen välttelyssäkin onneksi kehittyy.

Nautin siististä kodista. Haluan rentoutua ja istahtaa omiin hommiini (=käsitöiden pariin) vasta kun ympärillä on edes siedettävän näköistä. Tälläkin hetkellä haluaisin kaivaa esiin kaikkea pirteätä ja värikästä ruskea-valkoisen tylsän joulunjälkeiskauden jälkeen. Mutta aina ei ehdi. Iskee tuo otsikon fiilis...

Silloin keitän kupposen ihanaa Clipperin teetä ja istahdan hetkeksi alas. Kohta ei-kaivattu fiilis menee ohi ja mamma jaksaa taas...

Mites teillä? Onko tuttu vieras tuo otsikon sana ja miten selviätte siitä?

lauantaina 6. helmikuuta 2010

Tötteröitä

Tämä talvi on kyllä ollut ihan hassu. Ensin oli kuvauksellinen kuura ilman lunta, sitten mahtava kuura lumen kanssa. Viime viikolla lunta tuli sitten taas ihan ennätystahtiin ja piha sai ihan uuden ilmeen.

Minua huvittivat nämä pihalle ilmestyneet tötteröt. Yhden tällaisen kaadoin vahingossa 2-vuotiaan tyttäreni niskaan. Ihan hyvä määrä lunta...



Istutuspöytäni odottaa kevään tuloa hieman ahdinkoon joutuneena. Ruukut ja muutama kasvi saavat uuden patinan lumen keskellä.

Kirsikkapuussa on uudet, isot valkeat marjat...

Tätä pensasaitaa olen kuvaillut pitkin talvea. Katsotaan, kuinka se toipuu talvesta.



Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä edessä reissu kirpparille siistimään omaa pöytää. Siinä ohessa voi tietty katsastaa, onko muille tullut mitään uutta kiva myyntiin...

keskiviikkona 3. helmikuuta 2010

Superfoodia vai mitä?

"Superfood on tuonut kauppoihin uutta asiakaskuntaa. Ympäristöä ja terveyttä vaalivien keski-ikäisten naisten lisäksi kauppoihin astelevat myös elinvoimaa ja kestävyyttä etsivät 20-40-vuotiaat miehet", kertoo Ruohonjuuri Oy:n markkinointi- ja ostopäällikkö Johanna Koskinen uusimmassa Talouselämässä.

No mitä ihmeen superfoodia? Ensinnäkin inhoan tällaisia sanahirviöitä, jotka voisi ihan hyvin suomentaa tai joiden tilalle voisi keksiä meidän kieleemme sopivan termin. Vaikkapa superruoka tai terveysruoka.

Artikkelissa mainitaan superruuaksi esim. maca-jauhe, goji-marjat ja raakakaakao. Minua hieman ärsyttää... Miksi pitäisi hakea superruoka kalliilla hinnalla erikoiskaupasta, jonne se on kuljetettu toiselta puolelta maapalloa. Eikö kotimainen vaihtoehto kelpaisi?

Tässä meikämannen superruokaa:

Pakastimesta kotimaisia marjoja, jotka on poimittu omalta tai äidin pihalta tai kesäkodin lähimetsästä.

Ja tässä: namilounas kaurapuuro ihan oikean voisilmän kanssa.

Tosin täytyy kyllä myöntää, että en ihan takapihalta kaikkea superruokaani löydä.

Nämä verigreipit ovat nyt tosi herrrkullisia. Tarrassa lukee Florida. Ei siellä näköjään ihan koko sato ole paleltunut.

Ja tässä toinen epäilyttävästi ei niin kotimainen. Idätetyt sinimailaset. Mistäköhän siemenet tulevat? No, Herkkua ovat joka tapauksessa.

Tiesittekö muuten, että seuraavaksi ovat tulossa detox ja raw food, siis elimistöä puhdistavat teet ja merilevät sekä mahdollisimman vähän käsitellyt ruuat?

Mitäs mieltä olette?

maanantaina 1. helmikuuta 2010

Dewalt-nainen


Siis vain unelmissani...

Innostuin viime viikolla kiinnittelemään erilaisia juttuja mieheni hienolla Dewaltilla. Minulla oli aika mainio fiilis, kun ammattimaisesti surruutin ruuveja seinille. Samalla jäin pohtimaan asennettani ja fiilistäni.

Meillä mies on kätevä käsistään ja korjailee ja kiristelee rempsahtaneet paikat. Minä olen pikkuhiljaa soljunut näihin naisten puuhiin, käsitöihin ja neulakorjailuihin. Heti, kun tarvitaan vasaraa tai ruuvimeisseliä, pyydän usein mieheni apuun. Poikkeuksena tosin maalaushommat.

Haaveenani olisi oma verstas, jossa nikkaroisin ja laittaisin kaikki kirppiksiltä haalimani kalusteet ja vastaavat kuntoon käden käänteessä. Käytännössä minä olen viimeiset kymmenen vuotta ollut se, joka hoitaa remonttitilanteissa kodin ja lapset ja mies heiluu työmaalla Dewaltin kanssa. Eihän siinä mitään, mutta silti hieman kismittää tämä oma lipsahtaminen...

Täällä blogistaniassa pääsee ihailemaan monen käsistään kätevän työn tulosta. Monella pysyy kädessä niin virkkuukoukku kuin vasarakin. Miten teillä? Onko roolijako perinteinen?

Minulla on muuten suunnitteilla oma työkalupakki, josta aina löydän ihan itse sopivia ruuveja työkaluja. Onko teillä muilla sellaista?

Ja tässä sitten muutama kuva ruuvailuista. Lapset saivat naulakoita, peilejä ja tauluja tyhjille seinille!




lauantaina 30. tammikuuta 2010

Pientä tuunailua...

Pikku juttujen virkkaus sopii minulle tällä hetkellä parhaiten. Elämä on aika pätkäistä, lapset keskeyttävät kaikenlaisen puuhailun vartin välein ja muutenkin on kiva saada nopeasti jotain valmista.

Eilen iltateellä päätin hieman tuunailla ystäväni hylkäämää liiviä. Liivin kaulus aukesi hieman liian alas, joten ompelin sitä vähän kiinni ja peitin ompelukseni muutamalla kukalla.

Kas näin... Nyt tämä kapea, pitkä liivi on jo käytössä. Tykkään... Kiitos, ystäväni!



Nämä tehdasvalmisteiset pipot ovat myös saaneet pientä piristystä.




Eilen kävin lankakaupassa ostamassa uusia materiaaleja. Myös Fidasta tarttui mukaan pussi lankajämiä. Tarkoitus on virkkailla seuraavaksi useissa blogeissa näkyneitä pyörylöitä. Vielä en tiedä, mitä niistä syntyy, mutta ei se haittaa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa! Täällä virkkuusormet jo syyhyävät!

perjantaina 29. tammikuuta 2010

Kesäkodin talviasu

Kiitos kovasti kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kyllä puhuminen tai tässä tapauksessa kirjoittaminen auttaa. Heti alkoi lasti kevetä harteiltani. Asia saa oikeat mittasuhteet!

__

Mies kävi isojen lasten kanssa viime viikonloppuna kesäkodissamme "makuupussiretkellä". Pyysin häntä nappaamaan muutaman fiiliskuvan. Tässä niitä nyt on. Kaunis pakkaspäivä!






Tänä viikonloppuna edessä kirppismyyntiä. Kamojen hinnoittelu käynnissä. Vaikka se on tylsää puuhaa, ajatus tavaramäärän häviämisestä kummasti helpottaa touhua. Ja tietty siinä myyntipöytää järjestellessä tulee aina katsottua muidenkin pöydät. Jospa sieltä lähtisi mukaan jotain tooosi kivaa!

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille täällä pistäytyville! Millaisia ihania viikonloppusuunnitelmia?

tiistaina 26. tammikuuta 2010

Paha mieli



Elämässä tulee vastaan erilaisia ihmisiä. Toiset jakavat energiaa, toiset taas imevät sitä.

Olen monesti miettinyt, että mikä pieni tai iso tekijä se on, joka tekee ihmisestä energian imijän ja hävittäjän. Voiko tällaisen ihmisen tunnistaa edeltä ja kiertää kaukaa?

Erään harrastukseni kautta olen tekemisissä yhden tällaisen henkilön kautta. Viimeiset pari päivää olenkin taas ollut pahan mielen vallassa. Tämän henkilön tekemiset ovat jälleen kerran imeneet minusta kaiken energian.

Olen miettinyt, miten oppisin ohittamaan tällaiset tilanteet ilman mielipahaa. Valitettavasti näitä energianimijöitä on joka paikassa, eikä heidän seuraansa voi aina välttää. Näin ollen olisi opeteltava päästämään heidän kommenttinsa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Mutta miten sen tekee?

Tarkoittaako se itsensä kovettamista vai sellaisen positiivisen latauksen keräämistä, että se kimmottaa kaikki negatiiviset säteet? Äh, kierrän kehää. Miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa?

Kuvaksi etsin suosikkisarjani Samun ja Sallan alakulokuvan. Se on napattu netistä Italian telkkarin sivuilta...