torstai 30. syyskuuta 2010

Lehtikasassa

Meidän pihassamme kasvaa iso vaahtera. Joka syksy siitä saadaan reipas lehtisato. Tällaisella kuivalla viikolla on ollut nautinto haravoida lehtiä ja rakentaa niistä mahtavia kasoja, joihin on kiva hyppiä ja piiloutua. Tietynlaista väriterapiaa...


Meidän perheemme traditio on ollut vuosia piilotella lapsia näihin kasoihin. Lapsista on otettu jo vauvaikäisinä kuvia  vaahteranlehtikasoissa. Vaahtera lienee kasvanut näissä reilussa kymmenessä vuodessa, mitä olemme tässä asuneet, joten samoin on käynyt kasojen.


Pilviä taivaalle toi eilen kasojen vieressä lyllertänyt iso, lihava hiiri. Juu, eihän se ole iso juttu, mutta kun minulla on musofobia. Ei innosta haravoida ja kannella kasoja, jos sieltä hyökkää siimahäntä!


Onneksi talossa on metsästävä 8-vuotias jeppe, joka viritti liskut ja lupasi hoidella siimahännät!


 Taitaa olla aika siirtää kuistilla kesäänsä viettäneet sisäkukat lämpimään. Myrtti rehottaa lämpimän kesän jäljiltä. Mitähän tälle pelargonialle pitäisi tehdä, että saisi sen hengissä ensi kesään? Minulla ei ole viileätä sisätilaa, joten ajattelin viedä sen olohuoneen ikkunalaudalle. Pitäisikö sitä leikata nyt tai ehkäpä keväällä? 
Seuraavaksi painun pakkaamaan laukkua. Koneen nokka kääntyy huomenna kohta Köpistä. Kevään tuhkapilvien peruuttama reissu toteutuu vihdoinkin. Arvatkaapa, mitä 3-vuotias toivoo tuliaiseksi? No, ison kikkelin! (Ei meillä normaalisti ihan tällaisia juttuja tule. Tämä keksittiin siitä, kun lasten 3-vuotias pikkuserkku toivoo joulupukilta kitaraa ja isompaa kikkeliä...)


Että mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 27. syyskuuta 2010

Akkujenlatausviikonloppu

Eilen illalla suljin silmäni ja näin pelkkiä suppilovahveroita. Samat vahverot pääsivät myös viime yön uniini. Tästä voi päätellä, että viikonlopun sienisaalis oli kiitettävä. Suurin osa siitä päätyi anoppilaan, koska omat varastot alkavat olla jo täynnä. Mutta kun se poimiminen on niin kivaa...


Tässäpä viikonlopun tunnelmia valokuvin. Sunnuntaina saimme ystävämme kesäkotiin sieniretkelle. Olipa ihanaa olla hiljaisessa metsässä hyvän ystävän kanssa ja kaivella suppiksia pehmeässä sammaleikossa ja kuunnella hanhien muuttoääniä!


Kyllä nyt taas jaksaa!




ps. Alimpana on kesäkodin varaston alta pelastamani vanha ikkuna, jossa näkyy vielä puutapit. Siitä voisi tehdä jotakin jänskää tänne kotiin. Ilmoitustaulu tai valokuvakehys... Olisiko teillä lisää hyviä ideoita?


ps2. Olen saanut Kirsikalta kirsikkaisen tunnustuksen! Lämmin kiitos!

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Black and white

Tänään mennään musta-valkoisissa tunnelmissa. Ei mitenkään alavireisesti, mutta nyt musta ja valkoinen vaan puskevat esiin joka nurkalla.


Keskeneräisten käsitöiden pinon omituiset virkatut palaset ovat löytäneet paikkansa. Niistä syntyi neulatyyny alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Pohjalla on virkattu pyörylä, ja laitoin sen ja kupuosan väliin vielä kartongin palan tuomaan napakkuutta. Pohjan ja kupuosan virkkasin yhteen. Hyvin toimii. Nyt puuttuu vain se ompelupiste, mihin tämäkin kuuluu...


Sienimania jatkuu. Hain tänään Menitasta lisää lankoja. (Samalla tarttui mukaan tietty vähän muitakin lankoja.) Pojan toiveesta valmistui musta-valkoinen kärpässieni. Aika pelottava.


Musta-valkoisuutta olen ihaillut uusimmasta Glorian Kodissa (Glorian Koti syyskuu 2010), jossa on esitelty lasitaiteilija Anu Penttisen ihastuttava koti. Penttisen sisustuksen pääväreinä ovat musta ja valkoinen, joitä hän höystää kirkkailla väreillä. Osuu ja uppoaa ainakin minuun!


Mietintämyssyyn laitan tuon Ikean musta-valkoisen maton. Onko kokemuksia? Onko se laadukas? Toinen haave on jokin Marimekon musta-valkoinen kangas verhoksi. Pienet kivet, isot kivet tai ehkä Tantsu...


Pienet käsityöt ovat tuoneet energiaa reippaasti. Samoin nuo valmistuneet keskeneräiset. Kohta voi sitten keksiä jo jotain ihan uutta...

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Sieniä sateella...



Tähän viikonloppuun on mahtunut paljon. Ajatukset ovat pyörineet sienien ympärillä. Kesäkodin rauhassa syntyi puhdetöinä kärpässieniä. Sienimetsässä ne sivuutettiin ihaillen, mutta koriin tarttui paljon muuta namimpaa. 


Tykkään kyllä todella paljon vaellella metsän rauhassa sieniä etsien. Niin rauhoittavaa. Ihana huomata, että koko perhe viihtyy tässä hommassa. Märkä metsä ei minua häiritse. Täytyy vaan muistaa pukeutua sään mukaan.


Sienestyksen välissä ehdimme myös maistella rapuja hyvässä seurassa. Ihana lauantaipäivä. Pääsimme myös itse ravustamaan. Lapset varsinkin olivat ihastuneita, kun näkivät rapujen matkan järvestä juhlapöytään. Lämmin kiitos isäntäväelle. Ihanaa seuraa ja ihanat puitteet!


ps. Tuossa uudessa Dekossa on ihania 50-luvun sisustuksia. Nam!


Mukavaa alkavaa viikkoa!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Keskeneräisiä



Jossain vaiheessa syksyä kyllästyin totaalisesti koreissa lojuviin keskeneräisiin käsitöihin. Ensimmäiseksi päätin lopetella nämä keväällä aloitetut palmikkosukat. Ajattelin, että vaikka hammasta purren väännän muutaman kerroksen päivässä. Loppujen lopuksi väänsin kerroksia ihan innoissani, kunhan vauhtiin pääsin ja ensimmäinen kantapää oli ohitettu. 


Sukat tekevät seuraa viime talvena valmistuneille ranteenlämmittimille. Nämä olivat ensimmäiset palmikkoneuleeni, ja vaikka palmikoista tulikin omalla suunnittelullani vähän kapeita ja pieniä, uskallan kokeilla palmikoita myöhemminkin.


Seuraavaksi teen jotain näistä virkatuista, omituisista palasista. Kesällä näitä virkkailin, ja oli minulla jokin ideakin niihin. Kukkasillekin pitäisi keksiä loppusijoituspaikka. Tämän jälkeen suon itselleni uusia alkuja!


Miten sinä suhtaudut keskeneräisiin töihin? Mitä niille tapahtuu ja aiheuttavatko ne stressiä?

maanantai 13. syyskuuta 2010

Cityihmisiä



Erilainen viikonloppu takana. Lauantaina olimme miehen kanssa kahdestaan kaupungissa syömässä. Istuimme ikkunapöydässä ja katselimme kadulla liikkuvia ihmisiä. Yksin kulkevia, pariskuntia, perheitä ja kaveriporukoita. Kaikki näyttivät näin maalaisen silmiin niin erilaisilta, cityihmisiltä. Meillä oli hauskaa, kun mietimme mistä kukin oli tulossa ja mihin menossa. Rentoa ja leppoisaa...


Itsekin olemme pienen hetken olleet cityihmisiä. Se aika tuntuu kaukaiselta. Olipa niin leppoisaa palata sunnuntaina maalaismoodiin. Hommailimme pihalla koko perhe. Trampoliini pääsi talvitelolle. Minä ihailin pihaan saapuvaa syksyä. Ihania värikkäitä vaahteranlehtiä. Tästä se alkaa, kuukauden väri-ilottelu, kunnes on taas harmaata.


Mukavaa syksyistä viikkoa! Muistakaa ihailla ympärillä värjäytyviä lehtiä!

perjantai 10. syyskuuta 2010

Lasten käsistä



Viikko jatkuu auringonkukkateemalla. Blogi alkaa näyttää kovin keltaiselta, ja blogin aiheet kovin lapsipainotteisilta, mitä en ole kyllä etukäteen suunnitellut. Mutta näin tällä viikolla! Ensi viikolla sitten ehkä jotain muuta.


Askartelimme kahden pienimmän kanssa asukaspuistossa auringonkukat. Mainio, helppo ja näyttävä työ myös pienille sormille. Keskusta rypisteltiin silkkipaperin paloista. Samoin terälehtien liimaus onnistui hienosti. Ajatuksena oli tehdä askartelijan mittainen kukka, jossa on lehtiä lapsen ikävuosien mukaan.


Tästä viikosta on jäänyt hyvä mieli. Kirpputoripaikka on imenyt tavaraa tosi reippaasti, ja tulevan Köpiksen-reissun matkakassa täyttyy ihan kivasti. 


Mukavaa viikonloppua!

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ballerina täytti vuosia

Perheen kuopus täytti eilen kolme vuotta. Illalla järjestettiin juhlat neidin ystäville ja näiden äideille, jotka sattuvat olemaan myös allekirjoittaneen ystäviä. Siispä meillä oli oikein mukava ilta. Kiitos vielä ihanista lahjoista!


Tässä pieniä tunnelmakuvia juhlien valmisteluista. Neiti esitti äidille monen monta esitystä. Vauhtia riitti ja taikasauva viuhu...
Koristelin juhlakotia lähipelloilta poimituilla auringonkukilla. Täällä Espoossa auringonkukkia saa poimia pientä maksua vastaan. Se on mielestäni ihan kohtuullista, ja mielellään maksan, jotta tällainen piristys saadaan kaikille kaupunkilaisille. 

Tässä lähistöllä on myös iso pellollinen todella kauniita niittykukkia, jotka on istutettu kaupungin toimesta. Siihen on kiinnitetty tiukat kyltit, joissa kukkien poimiminen kielletään. Tokihan siellä on aina joku poimimassa kukkia. En ymmärrä, miksi niitä ei saisi poimia. En usko, että kukat ihan heti siitä isolta pellolta loppuisivat...

Mites muualla Suomessa? Muistelen, että Helsingissä ja Vantaalla olisi paikkoja, joista saa vapaasti poimia kukkia.

maanantai 6. syyskuuta 2010

Kirppislöytöjä ja tunnustus

Vein tänään ison läjän tavaraa viikoksi kirppikselle. Näihin kirppistelyihin sopii hyvin sanonta: "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee!" eli kyllä sieltä kirppikseltä tarttuu aina mukaan jotain ihana pientä ja kivaa, kun niitä omia kamoja järjestelee. 


Tässäpä muutama uusin löytö. Tämä omenakippo on tietenkin syksyn voimaväreissä: tuon punaisen kun yhdistää turkoosiin, niin kyllä taas miellyttää ainakin minun silmääni. Herttainen kippo, joka saa olla esillä ainakin joulun aikaan!


Ystäväni mökillä oli jo vuosia sitten tällaisia vanhoja juomalaseja eri väreissä. Nyt nappasin tämän sarjan mukaani, tarkoituksena kiikuttaa se kesäkodin piristykseksi. Tiedättekö näiden lasien taustaa, ikää tai suunnittelijaa? 60- luvulta?


Olen saanut pirteän tunnustuksen kolmesta eri osoitteesta: tuulella-blogista, Päärynäpuun alla -blogin Mirvalta ja Jokkemaan Jokelta. Lämmin kiitos! Olen ihan yllättynyt!


Tunnustukseen kuuluu kolme tehtävää, joista täytän kaksi:


Kolme minulle rakasta asiaa ovat:
- Perhe. Tämä ei kaivanne lisäselityksiä.
- Saunominen: tykkään löhöillä saunan leppeässä lämmössä. Voisin saunoa joka päivä.
- Liikunta: Liikkuminen tuo todella paljon energiaa arkeen. Olen liikkunut aina, lajit ovat vain hieman vuosien myötä vaihtuneet.


Tässä on minulle rakas kuva viime kesältä. Tämän olen jo kerran julkaissut. Kuva on ihanalta saarireissulta ja se herättää ihania muistoja!


Leppoisaa, lämmintä syysviikkoa!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Syksyn pirteitä sävyjä



Olen viime päivien aikana nauttinut uudesta väriyhdistelmästä: oranssinpunaisesta yhdistettynä turkoosiin. Raikas, pirteä yhdistelmä.  Lapset toivat ison nipun pihlajanmarjoja koulun pihalta.  Pyörittelin ja kuvailin niitä turkoosilla tarjottimella.


Pihlajanmarjojen väri löytyy myös vanhasta pyykkipoikalaatikosta, joka tuli meille vanhan rouvan jäämistön mukana. Laatikko on vielä täynnä vanhoja, puisia pyykkipoikia.


Askartelimme tänään lasten kanssa pihlajanmarjoista ja rautalangasta rosoisia sydämiä ja ympyröitä. Hauska, helppo homma, johon myös pienimmät pystyvät osallistumaan. Nyt nämä valmiit taideteokset pääsevät koristamaan kuistiamme. Naapurin leikkauksesta toipuvalle potilaallekin vein yhden.


Näistä pihlajanmarjoista voisi kehittää vaikka mitä. Esimerkiksi syysjuhliin näistä saisi hienoja viinilasin koristeita pujottelemalla niitä rautalankaan ja laittamalla lasin jalkaan. Taidammepa siis jatkaa harjoitusta!


Mukavaa syksyn makuista viikonloppua!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Piirakkapäivä

Meillä ollaan vielä sen verran puolikuntoisia, että olen yrittänyt keksiä rauhallista tekemistä aina johonkin väliin. 


Eilen naapuri toi kulhollisen omenoita, joten vietimme piirakkapäivää. Testailin samaiselta naapurilta saamaani piimäpohjaista uutta reseptiä ja totesin, että se vaatii vielä hieman hiomista. Piirakka oli hieman muhkuinen, joten näin jälkikäteen olisin laittanut vähemmän jauhoja. Mutta kun siinä touhussa oli mukana kolme apukokkia, homma hieman eteni omalla painollaan...


Tänään lähdimme retkelle kirjastoon. Espoolaisille vinkkaan, että Kauppakeskus Entressen uudehko kirjasto on aivan ihana, ja sinne kannattaa mennä erityisesti lasten kanssa.  Lastenosasto on todellakin lapsille suunniteltu!


Mukaani tarttui vino pino joulukirjoja. Eihän nyt ole liian aikaista orientoitua jouluun? Aika kiva oli selailla näitä! Tässä muutama herkkupalakuva pinon päällimmäisestä kirjasta. Muutama idea jäi muhimaan takaraivoon.
Tämä ilta sujuu pikkukolmosta vahtiessa. Hän kolaroi ystävänsä kanssa pyörällä ja löi päänsä katuun. Onneksi oli kypärä. Itsellä jo lenkkijalka kovasti vipattaisi, mutta täytynee hoitaa tämä flunssa ensin kunnolla alta pois!


Leppoisaa viikon jatkoa! Tautia tuntuu olevan liikkeellä yllättävän monessa perheessa!