Lehtikasassa

Meidän pihassamme kasvaa iso vaahtera. Joka syksy siitä saadaan reipas lehtisato. Tällaisella kuivalla viikolla on ollut nautinto haravoida lehtiä ja rakentaa niistä mahtavia kasoja, joihin on kiva hyppiä ja piiloutua. Tietynlaista väriterapiaa...


Meidän perheemme traditio on ollut vuosia piilotella lapsia näihin kasoihin. Lapsista on otettu jo vauvaikäisinä kuvia  vaahteranlehtikasoissa. Vaahtera lienee kasvanut näissä reilussa kymmenessä vuodessa, mitä olemme tässä asuneet, joten samoin on käynyt kasojen.


Pilviä taivaalle toi eilen kasojen vieressä lyllertänyt iso, lihava hiiri. Juu, eihän se ole iso juttu, mutta kun minulla on musofobia. Ei innosta haravoida ja kannella kasoja, jos sieltä hyökkää siimahäntä!


Onneksi talossa on metsästävä 8-vuotias jeppe, joka viritti liskut ja lupasi hoidella siimahännät!

 Taitaa olla aika siirtää kuistilla kesäänsä viettäneet sisäkukat lämpimään. Myrtti rehottaa lämpimän kesän jäljiltä. Mitähän tälle pelargonialle pitäisi tehdä, että saisi sen hengissä ensi kesään? Minulla ei ole viileätä sisätilaa, joten ajattelin viedä sen olohuoneen ikkunalaudalle. Pitäisikö sitä leikata nyt tai ehkäpä keväällä? 

Seuraavaksi painun pakkaamaan laukkua. Koneen nokka kääntyy huomenna kohta Köpistä. Kevään tuhkapilvien peruuttama reissu toteutuu vihdoinkin. Arvatkaapa, mitä 3-vuotias toivoo tuliaiseksi? No, ison kikkelin! (Ei meillä normaalisti ihan tällaisia juttuja tule. Tämä keksittiin siitä, kun lasten 3-vuotias pikkuserkku toivoo joulupukilta kitaraa ja isompaa kikkeliä...)


Että mukavaa viikonloppua kaikille!