sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Akut ladattuina




Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista – suunniteltua ja yllätyksiä. 


Loman kruunasi parin päivän leppoisa reissu Forssaan ystäväperheen kera. Kylpemisen ja jazzmusiikin ohella tutustuimme vanhan kehräämön alueeseen. Suosittelen muillekin, kaunis alue!


"Axel Wilhelm Wahrenin vuonna 1847 perustama puuvillakehräämö on otettu luovasti uuteen käyttöön. Arvokkaassa tehdasmiljöössä kehrätään nyt hyvinvointia: kulttuuria, koulutusta, historiaa, perinteitä, mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Lisäksi Kehräämön alueella toimii muun muassa ravintoloita ja keilahalli.


Kehräämön läheisyydessä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Yhtiönpuisto, keidas kaupungin keskellä. Vanhassa tehtaankoulussa, klubissa ja tehtaan virkailijoille rakennetuissa pitsihuviloissa silmä lepää ja mennyt aika elää. Kehräämön kosken kuohujen alla voi kokeilla onneaan lohikalastuksessa."
(Lähde: Hämeen liitto)




Viikkoon on mahtunut myös käsityöterapiaa. Perheen pikkumies sai uuden "yoyo-pipon". Villalanka, paksut puikot ja 1 oikein 2 nurin pinta tekevät piposta paksun ja lämpimän. Seuraavaksi työn alla on pikkuneidin virkattu pipo ihanasta laamalangasta!


Neitokaiset hieman taistelivat viikon aikana ja isompi liimasi purkan pienemmän päähän. Tällä kertaa kampaamoleikkeihin pääsin minä ja neiti sai lyhyen lyhyet otsikset. Neidit eivät syö purkkaa ihan heti!


Eteiseen askartelemani kotona-kyltti sai kaverikseen ihanaa-kyltin. Kyllä on taas ihanaa olla kotona ja aloittaa arki, kun akut on ladattu!


Mukavaa alkavaa viikkoa ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Tervetuloa uudet lukijat! Apinalandiassa on yli sata lukijaa! Wau!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Eteisen uusi ilme







Eteisessämme asustaa senkki, jonka ruskea kansi on häirinnyt minua jo tovin. Senkin päälle kertyy yleensä paljon tavaraa avaimista porakoneisiin.

Vihdoinkin sain tarmon puuskan maalata koko senkki valkoiseksi. Olemme ostaneet senkin käsittelemättömänä ja vahanneet sen Osmocolorin vahalla valko-ruskeaksi. Nyt vedin Osmocolorin peittävää valkoista päälle pari kerrosta.

Apinamies tilasi minulta oman "miljoonalaatikon", eli korin omille roinilleen, joita tuohon senkin päälle yleensä kertyy eniten. Saas nähdä, mitä korissa on kuukauden kuluttua!

Samalla tein eteiseen "kotona"-tervetulokyltin. Koti on ihana paikka!

Eräs asia pistää vielä silmään; peilin kehykset pitäisi vielä maalata. Väri on vaan vielä hieman mietinnässä. Jotta saataisiin vähän särmää, en halua peilin kehyksiä valkoisiksi.  Mitäs ehdotat?

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kotoilupäivä





Aina ei mene niinkuin Strömsössä! Ei ainakaan tänä viikonloppuna meilläpäin.

Eilinen pyörähti karkkipäivästä hiiripäiväksi, niinkuin 5-vuotias sanoi. Aamulla keittiöön mennessäni huomasin outoja mustia juttuja joka puolella tiskipöydällä, mutta aivot eivät ihan heti uskoneet asiaa todeksi. Kuinka meillä voi olla hiiren pipanoita keittiössä, eihän niitä ole ollut koskaan, ja olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta.

Päivä sujui puunatessa ja pelätessä. Jokunen ehkä muistaa, että minulla on musofobia. Ja apinamies on tietenkin työmatkalla tänä viikonloppuna. No, hiiriveijari lymyili jossakin tiskipöydän lähistöllä ja näyttäytyikin minulle. Arvatkaa kiljuinko!

Talon pikkuisäntä viritteli sitten liskuja tiskipöydälle ja lähdimme naapuriin pariksi tunniksi leppoisasti evakkoon. Kotiin tullessa meitä odotti iloinen yllätys, veijari oli käynyt loukkuun ja pikkuisäntä ansaitsi viisi euroa! Minä piiloilin kylppärissä sen aikaa, kun naapurin rouva kuskasi kaverin pihalle. Ja taas puunattiin hanskat kädessä koko keittiö! Huh! Ällöä!

Kesäkodissa olen noihin jotenkin alistuneesti tottunut, mutta täällä kaupungissa en niitä siedä yhtään. Mites te vanhojen hirsitalojen asukkaat pärjäätte? Ovatko hiirulaiset jo talojen vakiasukkeja?

Tänään minun oli ajatus kotoilla yksinäni maalipurkit seuranani. No, pienimmällä on lieviä vatsataudin oireita, joten kotoilen siis lasten kanssa.

Täällä on kokeiltu taikinaterapiaa: esikoinen väänsi heti aamulla kauralastuja. Minä päätin harrastaa maalausterapiaa pienimmän nukkuessa. Isot lahjoin samaan aikaan kauppareissulle kolmisin. Ovela äiti!

Mitähän kivaa kotoilua tässä vielä keksitään!

Mukavaa aurinkoisen sunnuntaipäivän jatkoa! Muuttuneista suunnitelmista huolimatta olo on tässä vaiheessa kuin voittajalla! Vaikeuksien kautta voittoon, tai jotain sinnepäin...

perjantai 18. helmikuuta 2011

Loman tarpeessa





Meillä alkaa tänään hiihtoloma. Loman ohjelmaa on pohdittu viime viikkoina ahkerasti. Samalla 5-vuotias on harjoitellut kirjaimia ja lukemista.

Suunnitteilla ei ole isoa matkaa, vaan pienempiä päivän retkiä ja yökyläilyjä. Väsynyt mami odottaa kaikista eniten omaa lomapäiväänsä. En ole lähdössä reissuun, vaan vietän päivän yksin kotona. Tätä on odotettu. Alkaa hieman väsyttää tämä viiden hengen palvelijana toimiminen! Ajatuksena on kaivaa varastosta muutama maalipönikkä esiin. Saas nähdä mitä siitä syntyy.

Minua on kutkuttanut viime päivinä tehdä jämälankatyö. Jämälangoissa on mielestäni jotakin ihanan terapeuttista. Työtä tehdessään saa sommitella värejä mielialan mukaan, ja jos kyseessä on työ ilman ohjetta, voi mallissakin säveltää työn edetessä. Mielessä on ollut ison neidin liivi tai itselle kaulaliina, mutta päätin tehdä alkuun pienemmän työn eli kämmekkäät itselleni. Nämä saavat piristää kylmiä päiviä. Mutta jämälangoissa on myös kääntöpuolensa, joka vielä odottaa... päättely!

Kotona odotellaan kovasti - siis ainakin minä - näiden kaunokaisten aukeamista. Vuoden ensimmäiset helmihyasintit piristävät pakkaspäivää!

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa niille, joilla sellainen alkaa!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Lovos-ihmisiä




Tiedättekö mitä tarkoitetaan lovos-ihmisillä? Minäkään en tiennyt, ennenkuin luin jutun aiheesta Voi Hyvin -lehdessä (VH 7/10).

"Lovos (Lifestyles of Voluntary Simplicity) tarkoittaa vapaaehtoista elämäntyylin yksinkertaistamista. Niukkuus, luopuminen ja vähään tyytyminen ovat lovos-filosofian kulmakiviä."

Pari päivää myöhemmin silmiini sattui myös uusimmassa Kodin Kuvalehdessä juttu arkkitehti Kati Juola-Alasen ja hänen miehensä Sami Alasen ekokodista ja heidän elämäntyylistään, joka selvästi lähentelee tuota lovos-filosofiaa.

Vuosien takaisella tuttavallani Katilla on monia mielenkiintoisia ajatuksia ekologisesta elämäntyylistä. Kauniissa kodissa on esimerkiksi hyvin vähän tavaroita, mutta erittäin kauniita design-klassikoita. Perheen ajatuksena on ostaa vähän, mutta niin kaunista, että sitä jaksaa katsella pidempään.

Vaikka en itse ole ihan näin ääripäässä elämäntyylissäni, herättää tämä aihe monenlaisia ajatuksia. En aio potea huonoa omaatuntoa elämäntavastani, mutta kyllä väistämättä tulee mietittyä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkäpä tässä voisi oppia jotakin uutta.

Mitä ajatuksia lovos herättää sinussa?

ps. Materiaa ja elämäntapoja pohtiessani olen hörppinyt kahvia ja tehnyt romusta taidetta...

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Heleä=keväinen





Viikonloppu on ollut täynnä tavallisia tapahtumia. Harrastuksia, synttäreitä, urheilua ja hetkiä ystävien kanssa. Mitäs sitä muuta tarvitsisi, kun aurinko paistaa.

Meillä on nautittu tänä talvena todellista lähiruokaa: miehet päättivät laittaa verkot tuohon meren jäälle ja nyt syödään sitten tuoretta kalaa. Hassua ajatella, että näin kaupungissakin tuollainen onnistuu, ja ihan luvallisesti vielä. Eilen nautittiin ihana kuhapäivällinen ja huomenna syödään madekeittoa!

Eilinen kirppisreissu tuotti muutaman helmiostoksen ja  hyvän mielen hyvän ystävän seurassa. Poika löysi itselleen kunnon graffitihupparin ja pikkuneidille löysin parilla eurolla ihanan vihreän kukkaompputakin kevääksi. Kyllä tämä kirppistely on kiva harrastus, mutta huomaan kyllä, että olen oppinut näistä rojuterapiasessioista sen verran, että ihan kaikki pikkuisen kiva ei lähde mukaan. Olen aika valikoiva. Hyvä niin! Olipa muuten porukkaa Espoon yhdellä suosituimmista kirppareista! Huh! Tää on suosittu harrastus!

Auringon myötä mieli on sen verran keväinen, että kuvailin kaikkea heleää. Tulee aika keväinen fiilis. Eikös nyt ala olla jo narsissiaika?

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille kauempana asuville ystävilleni ja blogini lukijoille! Tänä vuonna askarreltiin ahkerasti ystävänpäiväkortteja, mutta korttien postitus jäi suunnitteluasteelle!

ps. Tiesittekö muuten, miten 3-vuotias onnistuu kampaajaleikeissä sotkemaan kamman äidin päähän niin, että kampa pitää hajoittaa palasiksi, että sen saa irrotettua? Minä en tiedä, mutta hyvin näköjään onnistui...

torstai 10. helmikuuta 2011

Arjen aurinkoisia touhuja

Aurinko paistaa. Ei se mitään, vaikka pakkasta on viitisentoista astetta. Kyllä tuo valon määrä korvaa kerrospukemisen vaivan. Varusteina huopatossut ja aurinkolasit. Pihalla tekisi mieli kaivaa penkit esille ja kahvitella auringonpaisteessa.


Aamulla vein Greengaten vahakankaan parvekkeelle valohoitoon. Tarkoitus olisi, että aurinko haalistaisi kankaassa olevat tahrat. En jaksanut millään odotella kesään saakka. Älkää siis ihmetelkö tuota kankeata kangasta parvekkeellamme! Hus tomaatti- ja auringonkukkatahrat!



Lapset maalasivat pari päivää sitten vesiväreillä, ja kaivelin kaapista apina- ja pöllöleimasimet esiin. Tämä leimailu oli yllättäen ihan sujuvaa puuhaa 3- ja 5-vuotiaankin kanssa. Tulossa on jotain yllätyksiä... Tällä viikolla on muutenkin askarreltu ahkerasti!


Kovasti tekisi jo mieli kirppiksille. Dyykkasin muutama päivä sitten roskiksesta tällaisen soman lasivadin. Ei tarvitse siis mennä kirppiksille asti. Toisen romu on toisen aarre... Tosin parin viikon päästä alkaa varaamani kirppispaikka. Siinä samassa voin metsästellä jotain musta-valkoista. Haaveissa olisi Marimekon kangas, josta ompelisin sohvatyynyt. Saapa nähdä kuinka käy.


Kertokaa, jos tiedätte mukavia musta-valkoisia blogeja. Väriäkin saa toki olla, mutta kaipaan nyt kivoja musta-valkoisia vinkkejä!


Oletteko muuten huomanneet, että Martat kiertävät Suomea rekalla, jossa opetetaan virkkaamaan isoäidinneliöitä. Tempauksen tavoitteena on koota maailman suurin tilkkupeitto, joka sitten myöhemmin puretaan pienemmiksi peitoiksi, jotka menevät hyväntekeväisyyteen. Kymppiuutisissa kerrottiin tempauksen aloituksesta jokunen päivä sitten. Peter Nyman ja Pirjo Nuotio sanailivat lopuksi virkkaamisesta ja Nyman lopetti keskustelun sanoen "Oliko tämä tässä? No, sitten kotiin virkkaamaan..." Tämä oli viikon paras!

Mukavaa viikkoa! Nautitaan auringosta!

ps. Uusimpien vinkkien mukaan tulppaanit kannattaa laittaa lumeen, niin kestävät kauemmin. Täällä testataan...


maanantai 7. helmikuuta 2011

Pientä näpertelyä

Uusi viikko taas aluillaan. Aika kuluu siivillä, ja kohta on oikeasti kevät! Tänään yritän olla ajattelematta huomiselle luvattua myräkkää ja kymmenen sentin lumikerrosta. Aamupäivän aurinkoisen ulkoilun muistona on hellä kankku liukurimäen jäljiltä ja muutama uusi pisama nenässä.

Löysin lähikirjastosta ihanan virkkauskirjan, jota suosittelen kaikille teille, joilla on intoa virkkailla, mutta mallit eivät tule ihan selkärangasta. Tässä norjalaisessa Bente Myhrerin ja Lilly Secilie Brandalin kirjassa on aluksi selkeä virkkauskoulu perussilmukoineen ja lisäksi kaikenlaista pientä apua erilaisiin virkkauksiin. Minua kiinnostivat monet isoäidinneliö- ja kukkamallit. Reunapitsejäkin oli moneen lähtöön. Kirjassa on myös ohjeita pieniin, nopeisiin virkkaustöihin. Tämän kanssa pääsee helposti liikkeelle!

Minä testailin uudenlaisia kukkasia ja näpersin tiskirätin laitaan reunapitsiä ihan ohjeen mukaan. Tämä kirja voisi viihtyä myös hyllyssäni, niin voisi aina tarpeen tullen kurkata uusia malleja!

Leppoisaa viikkoa ihan jokaiselle! Nautitaan tulppaaneista!





torstai 3. helmikuuta 2011

Väriä harmaaseen arkeen



Kiitos hyvistä tiskirättivinkeistä! Hain tänään lisää bambulankaa ja kokeilen pian uusia, ilmavampia kuvioita!

Eilen kaivoin vihdoinkin syksyllä Köpiksestä hankitut kuviopaperit esille ja pistin saksilla palasiksi. Paperit ovat olleet "niin ihania, että en raski käyttää, vaan jemmaan ikuisesti", mutta nyt ne piristävät muualla kuin rullalle käärittyinä.

Ensin leikkailin ja liimailin papereista värikkään viirinauhan. Testailin sitä olohuoneeseen, mutta en löytänyt vielä sopivaa paikkaa. Luulen, että pojan huoneeseen se sopii paremmin...

Suklaamarengin Heidi vinkkasi pari päivää sitten Lidlin superhalvoista leimasimista, jollaisen minäkin laitoin heti apinamiehelle tilaukseen. Leimasimessa on erittäin pienet, vaihdettavat kirjasimet, ja sen väri kestää konepesun. Testailin leimasinta korttiaskartelussa, mutta tarkoitus on myös nimikoida sillä lasten vaatteita. Kirjainten vaihto on sen verran aikaa vievää, että ei siihen viitsi joka päivä vaihdella tekstiä, mutta ainakin tässä korttiaskartelussa se toimi ihan hyvin! Pääkopassa hautuvat kyllä vielä hieman isommat leimasinkirjaimet...


Tänään törmäsin myös yhteen tilauksessa olleeseen kirppisaarteeseen: päällystettyyn palliin, jonka sisään mahtuu tuhat ja yksi lelua tai vaikkapa legoja. Päällinen on vähän likainen, ja ajattelin hinkkailla sitä ihan rätillä ja pesuaineella. Hyviä puhdistusvinkkejä otetaan myös vastaan. Pallin sävyt ovat mielestäni ihanat!

Ulkona sataa räntää. Siksiköhän tekee mieli askarrella kevään väreissä...

ps. Tykkäsin siitä Alexandra Salmelan kirjasta. Erikoinen, mutta hyvä!