Aina ei mene niinkuin Strömsössä! Ei ainakaan tänä viikonloppuna meilläpäin.
Eilinen pyörähti karkkipäivästä hiiripäiväksi, niinkuin 5-vuotias sanoi. Aamulla keittiöön mennessäni huomasin outoja mustia juttuja joka puolella tiskipöydällä, mutta aivot eivät ihan heti uskoneet asiaa todeksi. Kuinka meillä voi olla hiiren pipanoita keittiössä, eihän niitä ole ollut koskaan, ja olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta.
Päivä sujui puunatessa ja pelätessä. Jokunen ehkä muistaa, että minulla on musofobia. Ja apinamies on tietenkin työmatkalla tänä viikonloppuna. No, hiiriveijari lymyili jossakin tiskipöydän lähistöllä ja näyttäytyikin minulle. Arvatkaa kiljuinko!
Talon pikkuisäntä viritteli sitten liskuja tiskipöydälle ja lähdimme naapuriin pariksi tunniksi leppoisasti evakkoon. Kotiin tullessa meitä odotti iloinen yllätys, veijari oli käynyt loukkuun ja pikkuisäntä ansaitsi viisi euroa! Minä piiloilin kylppärissä sen aikaa, kun naapurin rouva kuskasi kaverin pihalle. Ja taas puunattiin hanskat kädessä koko keittiö! Huh! Ällöä!
Kesäkodissa olen noihin jotenkin alistuneesti tottunut, mutta täällä kaupungissa en niitä siedä yhtään. Mites te vanhojen hirsitalojen asukkaat pärjäätte? Ovatko hiirulaiset jo talojen vakiasukkeja?
Tänään minun oli ajatus kotoilla yksinäni maalipurkit seuranani. No, pienimmällä on lieviä vatsataudin oireita, joten kotoilen siis lasten kanssa.
Täällä on kokeiltu taikinaterapiaa: esikoinen väänsi heti aamulla kauralastuja. Minä päätin harrastaa maalausterapiaa pienimmän nukkuessa. Isot lahjoin samaan aikaan kauppareissulle kolmisin. Ovela äiti!
Mitähän kivaa kotoilua tässä vielä keksitään!
Mukavaa aurinkoisen sunnuntaipäivän jatkoa! Muuttuneista suunnitelmista huolimatta olo on tässä vaiheessa kuin voittajalla! Vaikeuksien kautta voittoon, tai jotain sinnepäin...
Yäk, hiirifobia täälläkin. Unelmassa papanat tuttu näky, viimeksi pari veijaria löytyi loukuista :(
VastaaPoistaJa arvaa, meillä nykyään kotona kääpiöhamsteri, joka on aika lailla hiiren näköinen, häntä puuttuu ;) Miten tässä näin kävi??
Iloista pakkassunnuntaita!
se on kyllä ällöä kun hiiriä tulee sisälle. ja keittiöön. (ulkona ovat kyllä ihania otuksia)
VastaaPoistameillä oli samaa ongelmaa. aina talvisin tulivat sisälle keittiöön. pipanoita löytyi hellanpäältä, tiskipöydältä jne. yöh! aina yön jälkeen loukussa hiiri. mutta sitten hommattiin pistorasiaan laitettava hiirenkarkoitin keittiöön ja sen jälkeen ei ole näkynyt. *kopkop*
No onpa ollut koettelemusta ja sen päälle ihailtavaa positiivisuutta :) On se vatsatauti nyt siellä täällä ongelmana, meillä onneksi jo ne kaksi eri tautia takana.. Toivotaan, että teillä jäi lieväksi vaan!
VastaaPoistaörgh,,en tykkää hiiristä sitten yhtään. Enkä muistakaan jyrsijöistä edes lemmikkinä. Meillä ei ole sisällä asti hiiriä näkynyt, ainoastaan muurahaisia ja hämähäkkejä. Enkä tykkää niistäkään!
VastaaPoistaIhanan pirtsakka maali- mikä laatu ja sävy?
Merja: Meillä on naapurissa tuo elukka, ja meille sitä himotaan myös, mutta EI tule! =)
VastaaPoistaSade: Meillä on noita karkottimia useita kesäkodissa. Sain yhtenä vuonna synttärilahjaksi! =) Täytyy nyt tutkia, mistä tuo kaveri pääsi sisään, koska ei täällä paljon ole aukkoja... En jaksaisi tuollaisia lauantaiylläreitä!
Erika: Juu, olo on ihan positiivinen tällä hetkellä. Tauti näyttää jäävän aamun pöläytykseksi, mutta eihän siitä koskaan tiedä!
RuusuLiisa: Tuo on sävytettyä Tikkurilan Maalarin Valkolakkaa (puolihimmeä), sävy TVT 4508. Olen sillä maalaillut pienkalusteita vanhan maalin tai lakan päälle. Esittelen tämänpäiväiset aikaansaannokset, kunhan kuivuvat!
Pitkään aikaa ei ole tullut 503 service unavailable, mutta nyt tuli...
VastaaPoistaIhana värisuora kuvissa!
Minäkään en hiiristä välitä. Huvilalla on riskejä, kun niitä ulkona näkyy ja naapurissa on ollut sisälläkin, mutta toivotaan, että jyrsijäverkko toimii...
Voi että on ihana toi sun banneri!!! Aivan upea!
VastaaPoistaIiiik, ei kiva käyttää kotoilupäivää hiirenmetsästykseen :-/ Olen kerran tarttunut tiskialtaaseen hukkuneeseen hiireen paljain käsin, luulin sitä hämärässä tiskirätiksi tms. Traumaattinen kokemus ;-) vaikken nyt niin mielettömästi hiiriä pelkääkään.
VastaaPoistaEi ole hiiret mukavia ei!!! Mutta uskomattoman taitavia ne kyllä ovat päästäkseen sisään.
VastaaPoistaUi apua ja yök. En tiedä mitä tekisin jos meiltä löytyisi niitä. Kylmässä autotallissa niitä on ollut ja naapurillakin kotona kuulemma useita ollut. Onneksi eivät ole meille toistaiseksi löytäneet. Mukavaa sunnuntai iltaa.
VastaaPoistaVoi kaamee, hiiriä sisällä, en kestä ja vielä kaupungissa. Vanhempieni luona maalla hiiret mellastavat joskus keittiön roskiskaapissa. Mutta jäävät kyllä saman tien loukkuun. Viime syksynä olin todistamassa sen äänenkin, kun loukku pamahti. Yök, häivyn niin kauas kuin pystyn, kun se lossa hiirineen viedään pois. Joskus isäni oikein esittelee koko komeutta ja yrittää tuoda lähelleni ja minä huudan kuin peijooni. Ällöttävää todellakin!! Ihan puistattaa ajatuskin... :)
VastaaPoistaMutta mukavaa ensi viikkoa!
Hyi hitsi, hiirikammo täälläkin.. Kymmenen vuotta mekin ollaan pian tässä vanhassa hirsitalossa asuttu, mutta yhtään hiirtä ei ole näkynyt *kop-kop-koputtaapuuta* En tiedä mitä mahtaisin tehdä jos näkyisi hiiriä, muuttaisin varmaan pois.. :-) Tai ainakaan en saisi nukuttua enää ikinä.
VastaaPoistaHuh, onneksi jäi nalkkiin! En mäkään niistä välitä, mökillä ne on aika yleisiä. Viitisen vuotta sit yhtenä talvena ne jylläs meillä myös kotona (mm. suihkussa mun kanssa samaan aikaan, makkarin lattialla, roskiskaapissa.. yök!), mutta nyt ei oo näkynyt pitkään aikaan. Mies pitää aika kovaa myrkytystä yllä tuolla jossain välikatossa/kylmissä tiloissa.
VastaaPoistaMukavaa kotoilupäivää, toivottavati tauti ei laajene!
Vekarus: Tuo värisuora taitaa olla mun lemppariväri! =)
VastaaPoistaJohannaK: Kiitos kiitos! =)
petit boudoir: Hyi kauhea, järkyttävä kokemus taatusti! Olisin varmaan pyörtynyt!
Hyvä Mieli: Juu, eivät tarvitse isoa aukkoa. Meillä reitti on nyt todennäköisesti löydetty ja kohta alkaa tilkintä!
Villasukka: Minä en tykkää hiiristä edes kylmissä varastoissa. Tuhoavat kamoja ja sotkevat vaan! Ällöjä! Onneksi meidän kamu on nyt historiaa!
Sini: Arvaa nukuinko huonosti täällä jahtia seuraavan yön. Kuuntelin ja kuvittelin. Samoin teki kuulemma esikoinen viereisessä huoneessa!
Mannukka: Laitapa joskus ulkokuvia hirsitalostanne! Kiinnostaa!
Teija: Yökkistä nuo suihkujutut... Mua inhottaa aina keväällä mennä kesäkodin siivoukseen, kun pelkään löytäväni raatoja. Syksyllä kyllä myrkytetään kesäkodissa hiirikanta, että eivät talvella mellasta.
Tauti on toistaiseksi aisoissa ja lapsetkin heitin mummolaan! Ihana mummo, joka ei pieniä pöpöjä pelkää! =)
Enpä haluaisi kokea tuota hiiriyllätystä! Mutta nautin kyllä näistä sinun leipomiskuvistasi :) Ja kiva uusi bannerikin täällä näyttää olevan.
VastaaPoista