Tiedättekö mitä tarkoitetaan lovos-ihmisillä? Minäkään en tiennyt, ennenkuin luin jutun aiheesta Voi Hyvin -lehdessä (VH 7/10).
"Lovos (Lifestyles of Voluntary Simplicity) tarkoittaa vapaaehtoista elämäntyylin yksinkertaistamista. Niukkuus, luopuminen ja vähään tyytyminen ovat lovos-filosofian kulmakiviä."
Pari päivää myöhemmin silmiini sattui myös uusimmassa Kodin Kuvalehdessä juttu arkkitehti Kati Juola-Alasen ja hänen miehensä Sami Alasen ekokodista ja heidän elämäntyylistään, joka selvästi lähentelee tuota lovos-filosofiaa.
Vuosien takaisella tuttavallani Katilla on monia mielenkiintoisia ajatuksia ekologisesta elämäntyylistä. Kauniissa kodissa on esimerkiksi hyvin vähän tavaroita, mutta erittäin kauniita design-klassikoita. Perheen ajatuksena on ostaa vähän, mutta niin kaunista, että sitä jaksaa katsella pidempään.
Vaikka en itse ole ihan näin ääripäässä elämäntyylissäni, herättää tämä aihe monenlaisia ajatuksia. En aio potea huonoa omaatuntoa elämäntavastani, mutta kyllä väistämättä tulee mietittyä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkäpä tässä voisi oppia jotakin uutta.
Mitä ajatuksia lovos herättää sinussa?
ps. Materiaa ja elämäntapoja pohtiessani olen hörppinyt kahvia ja tehnyt romusta taidetta...
Itse tietyllä tavalla kannatan vastaavaa. Itse olen pääsääntöisesti ekologinen sisustaja eli kierrätän mielelläni vanhaa ja uudet, mitä ostan, on oltava kestävää ja laadukasta, ettei siitä tule ylimääräistä roskaa maailmalle. Kotonani esimerkiksi olohuoneessa/keittiössä on kaappi, itusohva ja 4 tuolia noin '40.
VastaaPoista-luvulta, ruokapöytä '80-luvulta, Sohva ostettu kolme vuotta sitten. Tietysti kun ajattelee, että itse olen sisustusmyyjä, on omituista, että suosin itse paljon vanhaa ja kierrätettyä, mutta mielestäni vanhat tavarat edustaa jotain suurempaa ideologiaa kuin vain ikäänsä.
Tämä lovos -ihminen minussa taas aika ajoin nostattaa päätään, varsinkin esimerkiksi joulun jälkeen, kun kuukauden päivät on roikkunut kaikkea mahdollista härpäkettä. Aika ajoin tarvitsee tilaa, avaruutta ja yksinkertaisuutta.
Ihanaa viikon jatkoa sinne suunnalle!
- Jaana "Kainuunkadulta"
Jaahas, ihan asiaa. Mutta jokainen valitsee omanlaisensa filosofian. Filosofiaa on sekin, että ostaa kirpparilta halvalla ja persoonalista, kuin kaupasta kalliilla ja tusinatavaraa. Tosin ei suuri rikos ostaa välillä tusinatavaraakin. Joissakin tuotteissa olen sitä mieltä, että kannattaa maksaa laadusta, tulee pitemmän päälle halvemmaksi. No, vielä on tietysti kirppistelijällä se puoli, että sitä tavaraa kertyy.... mutta sitten laitetaan taas kiertoon ja taas joku tulee iloiseksi ja hyötyy siitä, että löysi halvemmalla!
VastaaPoistaKomppaan edellisiä. Olen enemmän kuin ylpeä itsestäni etten sorru shoppailuterapiaan kuten joskus aikaisemmin. Tai tänään ostin takin kirppikseltä, mutta se tulee keväällä tarpeeseen :D
VastaaPoistaKotiäitinä musta on vielä tullut kaiken muun lisäksi pihi. Säästöihin ei kosketa sen takia, että jotain dekoratiivista pitäisi saada. Kyl mun miehen pitäisi nyt olla ylpeä :DDD
Samoilla linjoilla teidän kanssa!! Tyydyn pikkuhiljaa ja pieninaskelin vähempään. Olen myös oppinut kotiäitinä arvostamaan sitä mitä on. Ostan melkein kaiken käytettynä, ja jos uutena niin harkiten.
VastaaPoistaEn harrasta shoppaamista varsinaisesti koskaan, vaikkakin tykkään kierrellä kaupungeilla ja pikkukaupoissa ja putiikeissa.
Jos olisi rahatilanne toinen, saattaisin ostaa enemmän sellaisia laadukkaita esineitä, tiedättekö, käsityötä ym.
Tosin en voi sanoa olevani myöskään mikään ehdoton! En. Toimin kuitenkin pääsääntöisesti niin että luulisin sopivani tuohon kategoriaan....:)
Jaana: Mulla on jäänyt tuon joulun jälkeinen avaruuden kaipuu päälle. Tekisi mieli saada tyhjiä pintoja ja selkeyttä...
VastaaPoistaHyvä Mieli: Minä olen kyllä huomannut jossain vaiheessa tuon, että kirppistelijällä sitä tavaraa kertyy, jollei ole tarkkana! Täytyy siis olla hyvä kanava tavaran poissaamiselle ja myöskin tarkkana kirppistelyissä! Tavaraa, tavaraa...
RuusuLiisa: Minä harrastan välillä selvästi shoppailuterapiaa kirppiksellä. Tosin olen huomannut, että yksi hyvä löytö on ihan riittävä hyvän mielen tuottaja. Ei tarvita kokonaista kassillista!
heidi: Luulen, että ehdottomuudella ei tässä maailmassa saavuteta muuta kuin vatsahaava. Pakko olla itselle armollinen, että hommat toimivat ja säilyttää jonkinlaisen mielenrauhan!
Mukavaa pakkaspäivää kaikille!
Pyrin kyllä ekologisuuteen, yleensä;) Ja kierrättäminen onkin aika kivaa puuhaa... Sisustuksesta tykkään aika minimalistisena aina. Siivoaminenkin on helpompaa;) Tuo sun purkki on ihana!
VastaaPoistaKannatetaan. Ihan pikkasen siihen suuntaan ollaan meillä jo mentykin. Koetettu yksinkertaistaa ja vähentää, mennä laadukkaampaan suuntaan, ruoassakin. Mutta vielä on matkaa, just vaikka tavaroiden karsimisen osalta.
VastaaPoistaViisaita ajatuksia!
Taidan sitten olla Lovos-ihminen. Ainakin suurelta osin. Meille on taidettu ostaa viimeksi sohva neljä vuotta sitten, kun tähän taloon muutettiin. Jotain pienempää, esim. verhoja on sen jälkeen ostettu, mutta HARVOIN niitäkään, tai mitään muutakaan. Meillä kierrätetään kaikki, kasvatetaan ruokaa pöytään ja käytetään vaatteet ihan loppuun. Ja senkin jälkeen niistä keksitään vielä jotain. :) Eikä sisustus ole tosiaankaan viimeisintä huutoa, mutta olen huomannut, että olen ihan onnellinen ilman hienoa sisustusta. Täyttävätkö ihmiset jotain tyhjiötä sillä, että kaikki pitää olla hirveän hienoja, vaatteet ja koti? Siltä joskus tuntuu.
VastaaPoistaTällä elämäntyylillä olemme mahdollistaneet sen, että meillä on ihan mukavankokoinen talo, uusi talli ja suurehko lauma eläimiä. Jos miulla olisi joka viikko tai edes joka kuukausi viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet ja frisyyri, ei miulla todellakaan olisi varaa pitää vaikkapa hevosia. Sama sisustuksen kanssa, talo on täynnä vanhoja huonekaluja, joita pikkuhiljaa varhoillaan ja kunnostetaan. Ja mitä ei ole, ne saa mies tehdä, kun on sattumoisin huonekalupuuseppä. ;)
Jostakin siis täytyy luopua, jos jotain kovasti haluaa. Tai sitten tarvii hirveän rikkaan miehen... ;)
Hassua, liityin lukijoidesi jatkoksi ja olinkin sattumalta numero 100 ! :)
Lovos, ilman muuta! Kun tyytyy vähempään, on tyytyväisempi elämäänsä.
VastaaPoistaMari: Meillä on ahdasta kuudelle hengelle, ja alan kallistua minimalismin suuntaan. Muristen keräilen kamoja paikoilleen tuhat kertaa päivässä...
VastaaPoistaTeija: Matkalla ollaan täälläkin. Olen todennut, että mitään suurta rysäystä ei tule tapahtumaan päässäni eikä täällä kotona. Taidan olla sellainen pikkuhiljaa-tyyppi. =)
kanaemo: Tulinpas hyvälle tuulelle kun luin tekstisi! Paljon hyviä ajatuksia, jotka vahvistavat niitä ajatuksia, joita itsekin pyörittelen päässäni päivittäin. Kiitos ja tervetuloa, sadas lukija!
Ellimelli: Jäin oikein pohtimaan tuota, että olenko tyytyväisempi, kun tyydyn vähempään... Joissakin asioissa se pätee, toisissa taas ei... Täytyy jatkaa pohtimista!