torstai 25. lokakuuta 2012

Suutarin lapset







Minä värkkään lähes koko ajan jotakin käsilläni, mutta täytyy myöntää, että olen ollut laiska opettamaan lapsilleni käsitöitä ja askartelemaan heidän kanssaan.

Pienimmäinen – 5-vuotias – oli päiväkodissa saanut kokeilla neulahommia ekaa kertaa, ja hyvinhän se oli alkukankeuksien jälkeen sujunut. Minua hieman hävetti se, että kuopus ei ollut kokeillut neulahommia kotona.

Viime viikolla meillä oli sitten oikein kunnon yhteinen kässäilypäivä. Neiti innostui virkkaamaan sormisilmukoita ja kun isosisko tuli koulusta, niitä tehtiin yhdessä. Isosisko kaivoi vielä kaapista työn alla olleen tyynyn ja sekin saatiin valmiiksi. Aika kivaa!

Minä sain vihdoinkin inspiksen virkata Tiana-nukelle uuden mekon ja viitan. Mekko on varsinainen kierrätysihme, siinä on käytetty neidin risan polvisukan varsi ja jämälankoja. En tehnyt edes olkaimia, että se on helpompi pukea päälle. Sellainen joka tytön toteutettava mekko!

Katsotaan, josko tästä tulisi uusi into touhuta lasten kanssa muutakin. Vaikkapa halloween-juttuja seuraavaksi!

ps. Katsokaa Tianan huulia! Huulipunaa...

I´ve been quite lazy at crafting with kids. Last week we had a nice day with yarns and needles. Perhaps I´ll be a little more active in the future. Some Halloween crafting perhaps!
ps. Look at the lips of Tiana. Lipstick...

18 kommenttia:

  1. Onpas hieno mekko! Taas katsoin ihan kateena että hitsi kun jotku osaa neuloo niin hyvin, mut se olikin sukka. :D Tosi hienon tyynyn teki tyttösi. Mistä oot ostanut tollaisen örkkipaketin? Meiltä on ne huopakassit jo loppu ja Isla varmaan ilahtuisi jos pääsisi taas tekemään itse ompelulahjoja ystäville. Noi valmispaketit on tosi kätsiä pienille tekijöille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tyynyörkkipaketti on äitini ostama. Veikkaisin ihan jotain kirjakauppaa... Meillä sitä tehtiin pienissä erissä. Muutama Saksasta saatu laukkupaketti odottamassa...

      Poista
  2. Huomasin heti huulupunat! :)

    Söpöltä näyttää. Meilläkin joku valmispaketti lojuu keskeneräisenä kaapissa, voitaiskin se Oskun kanssa tehä joku päivä loppuun? Kaiketi poikien kanssakin voi/pitää kässäillä, vaikka eipä noista taida sukankutojia kuitenkaan tulla? Tai mistäs sen tietää.. ;)

    Mukavaa viikonvaihdetta! Mahtaiskos sitä lunta sitten jo tulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äläs nyt. Kohta Osku virkkaa omat skeittipiponsa ja siinä samalla äidilleenkin! =)

      Poista
  3. Tulipa kiva tuosta mekosta&viitasta! Just passeli sukanvarsi mekkoon. Ja huopatyynykin huolella tehty. Pitäiskin taas kokeilla noita huopatöitä. Joskus meillä oli paketti, vaan K ei oikein malttanut keskittyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä tätä pakettia tehtiin pienissä erissä. Äidillä meinas mennä hermot tuohon koodikieleen, siis ohjeisiin. Tytöllä oli yllättävän pitkä pinna!

      Poista
  4. Vinkkaan tuon sukkamekon meidän tytöille. Huippuidea!
    Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vinkkinä, että puuvillasukasta ei mene paksumpi virkkuukoukku läpi. Minä tein alkuun parsinneulan kanssa kerroksen, johon pääsin sitten virkkaamaan! (Siistimminkin olisin voinut tehdä...)
      Ihanaa syksyä teillekin. Täällä jo talvea odotellaan!

      Poista
  5. Kiva kässäilypäivä teillä ollut :)

    Mukavaa perjantai & pakkaspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sulle ihanaa pakkasviikonloppua! Kyllä nyt on helppo hymyillä näissä keleissä! (Kohta me taas hiihdetään!=))

      Poista
  6. Minuakin harmittaa, että olen niin vähän tehnyt mitään askarteluja tytsyjen kanssa. Sormivirkkausta opetin vanhemmalle, mutta jos ei heti suju, niin tulee kiukku :) Mutta vielä sitä ehtii! Tosin nyt tuntuu, että täällä kotona olisi sata ja kymmenen asiaa, jotka haluaisi kuntoon ennen kaikkea muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minun mielestä pidä väkisin yhdessä kässäillä tai askarrella. Ja lastenkin hermojen pituudessa on eroja. Toiset eivät kovasti jaksa keskittyä... Ehtii sitä!

      Poista
  7. Voi kun kivaa ollut...siitä se lähtee ja into kasvaa....

    VastaaPoista
  8. Tuli siis todistettua, että suutarin lapsiltakin sujuu kengänteko! Itse toteutin aikanani hyvinkin laajan uniikkimalliston Barbeilleni. Hauskaa oli ja äiti auttoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on lämpimiä muistoja kaikista niistä sisustuksista, mitä serkkuni kanssa teimme barbeille. Materiaalit eivät olleet hienon hienoja, mutta lopputulos oli!

      Poista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!