Loppukesän kukkijat

Loppukesä on meidän pihallamme parasta kukinta-aikaa alkukevään sipulikukkaloiston ohella. En ole koskaan onnistunut saamaan keskikesälle kaunista kukkapihaa. Ehkäpä tulevina vuosina tilanne hieman tasaantuu, kun istutin tänä kesänä muutaman pionin.


Tänä kesänä löysin uuden ihastuksen, asterin. Se on kaunis sekä istutettuna että leikkokukkana. Lykkäsin alkukesällä ruukkuruusun sinkkiämpäriin, ja se innostui jatkamaan kukintaansa pitkälle loppukesään. Taidan siirtää sen vielä kukkapenkkiin talvehtimaan.
Valkoisen syysleimun alun sain naapurilta. Nyt olen jakanut sitä jo useampaan paikkaan. Se, mikä viihtyy naapurissa, viihtyy useimmiten myös meillä. Kätevää, kun saa valmiiksi testattuja kukkia...

Sain kultapallon alun vuosia sitten ystävältäni Fiskarsista. Se on levinnyt ja kasvoi tänä vuonna nätisti jopa ilman tukia. Krassia olen kasvatellut joitakin vuosia, ja kerännyt aina siemenet seuraavaa vuotta varten. Itäminen on hieman vaihdellut, muuta kyllä aina joitakin varsia on lähtenyt kasvamaan.


Sisällä talossa kukkii naapurilta pelastamani orkidea, joka on jo kukkinut useamman viikon. Orkidea on yksi lempikukkiani!

Täällä sairastuvalla hörpin Anti-Stress-yrttiteetä ja yritän valvoa kärttyisän toipilaan läksyjen tekoa. Kukat valikoituivat tämän illan aiheeksi myös syystä, rauhoittavat kummasti levotonta mieltä. Onneksi pääsemme viikonloppuna hyvien ystävien seurassa kesäkotiin sienestämään ja nauttimaan alkusyksyn tunnelmista. Toivotaan, että tauti on siihen mennessä selätetty.

Leppoisaa ja rentoa syksyistä viikonloppua! Nautitaan syksyn väreistä ja tuoksuista! Sienimetsään nappaan mukaani kameran. Jos ei sienisaalista, niin jospa vaikka muutama onnistunut kuva...