keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Liian värikästä ja pinnallista?

Tämä syksy on ollut täynnä värejä. Minun päässäni. Myös täällä blogissa. Nyt pikkuhiljaa alkaa hiipiä tunne siitä, että vähän pitäisi rauhoittaa värimaailmaa ympärilläni. Tämä aaltoilu värien ja musta-valkoisen välillä on tuttua, mutta nyt värikästä jaksoa on kestänyt pitkään.


Ulkona vallitseva luminen maisema on ihana rauhoittaja. Nautin kinoksista ja puiden kuorruttamista kasveista. Ulkona on myös hiljaista. Lumi vain leijailee alas. Maisema on kaunis, vaikka värejä ei olekaan.


Olen myös pohtinut tämän blogin sisältöä. Esittelen aikaansaannoksiani. Puhelen jotain pientä. Mutta missä ovat syvemmät ajatukset? Pitäisikö niitä olla? Niin pinnallista.


Kuvituksena sunnuntaisen kävelyretken otoksia. Olimme apinamiehen kanssa kahdestaan meren jäällä kävelyllä ja ihailemassa maisemia. Valoa ei ollut kovasti, mutta kaunista ja rauhallista oli...


Rauhallista viikkoa sinulle!




ps. Kuka tunnistaa kävelymaisemat?

17 kommenttia:

  1. Samoja ajatuksia blogin sisällöstä vähän väliä.. syvällisempien juttujen kirjoittelu vaatii enemmän rohkeutta, siinä laittaa itsensä enemmän likoon, multa ei taida just nyt sitä rohkeutta löytyä.. :-)

    VastaaPoista
  2. Kauniita kuvia.
    Kannattaa tehdä sellaista blogia kuin itsestä tuntuu hyvälle=)

    VastaaPoista
  3. Oi mitkä kauniit kuvat! Vimppa on vähän kuin Ruissalosta, mutta tokkopa sentään Turussa asti olitte.

    Värejä, kyllähän niitä maailmaan mahtuu. Ihailen aina blogisi värikästä tunnelmaa! Mutta tietty on välillä kiva rauhottua, ja vaikka keväällä sitten taas innostua :)

    Mä tykkään sun blogista muutenkin näin. Toki tykkään lukea syvällisempiäkin, mutta itsestänikään ei siihen oikein ole. (Olen jotenkin niin varsinais-suomalainen jörrikkä varmaan! :D)

    Niin tai näin, täällä keikutaan :) Nyt vähän hitaammalla temmolla, mutta kyl se tästä taas :)

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia enkä tunnista maisemia ;)
    Samaa mietin itsekin erittäin usein. Vaikka alunperin tarkoitus oli pitää blogia itselleni, kerätä niitä muistoja on vastavuoroisuus tärkeää. Lukijoitakin haluaa 'miellyttää'! Olen miettinyt josko jättäisi kommentointimahdollisuuden kokonaan pois - te aktiiviset kommentaattorit on laskettavissa yhden käden sormilla. Ja lukijoita on kuitenkin lähes 60. Sisällön suhteen olen huomannut, että ne henkilökohtaisemmat asiat eivät välttämättä minun blogissani kiinnosta ketään, tavallista arkea eletään. Joskus sattuu löytymään jotain kivaa, jonka haluan esitellä ja joskus satun tekemään jotain sellaista jonka viitsin esitellä :D 'Löydöt' netin ihmemaasta taas..niin viime arvonnan yhteydessä moni toivoi enemmän niitä omia juttuja kuin bongattuja. Sisältö vaan voipi muuttua aika köyhäksi. Tykkään blogistasi sellaisena kuin se on. Jos rohkaistut kirjoittamaan enemmän henk.koht.asioita niin niitäkin luen erittäin mielelläni. Itse jatkan miettimistä mihin suuntaan vien blogiani. Paljon olisi asiaa, mutta onko Maja oikea foorumi niistä puhua, jää harkintaan. Mukavaa keskiviikkoa :)

    VastaaPoista
  5. Itselläni on ollut värien ja asioiden suhteen samat ajatukset. Toisaalta mikään ei ole pinnallista, jos sillä on syvempi merkitys meihin. Jos tekemäsi värikkäät sienet saavat sinut iloiseksi ja piristävät, on niillä syvällisempikin tarkoitus. Itselleen ei saa olla ankara, ja vaatia liikaa :)

    Itselläni olisi jotain, mikä kaipaa ulospääsyä ja puhtaaksi kirjoittamista, mutta en jaksa, ja rohkeus pettää. Musta valkoisella on jotenkin lopullista. Elän vielä hiukan aikaa omassa maailmassani :)

    VastaaPoista
  6. Munkkiniemen ranta!! Onko :)

    VastaaPoista
  7. Mannukka: Rohkeutta tai sitten yleisiä ajatuksia maailmasta... Täytyy haudutella. Ensi vuonna apinalandia on syvällisten ajatusten blogi... Hah hah. =)

    jarna: Niinhän se on. Ja blogitkin muuttuvat tekijänsä mukana. Hmm.

    Teija: Kiva kuulla sinusta! Ajattelin jo, että olette jo reissussa. Hurjia uutisia Egyptistä. Olkaa varovaisia. Saat varmaankin akkusi ladattua auringossa!

    RuusuLiisa: Tämä blogin pito on hassua hommaa. Sitä ajattelee menevänsä jotain tiettyä linjaa, ja kohta huomaakin olevansa ihan eri linjoilla. Täytyy myöntää, että vastavuoroisuus on tämän homman suola, eli minä en osaisi pitää pelkkää omaa päiväkirjaa... Mutta välillä tuntuu, että jotakin uutta olisi kiva kehittää. Ehkäpä pikkuhiljaa... Mukavaa päivää sullekin!

    Uuden Kuun Emilia: Oletpa salaperäinen! Blogistasikin luin jotain rivien välistä! Jännää! Täällä jännätään mukana! =)

    Anonyymi: Kyllä vaan! Olipa joku hesalainenkin paikalla. Olisiko ihan joku sieltä kulmilta... =)

    VastaaPoista
  8. Kauniita kuvia, itse olisin veikannut Vuosaarta.

    Itse olen valinnut tietoisesti linjan, että en laita kovinkaan "syvällisiä" asioita ja ajatuksia blogiini. Pidän sen puhtaasti askartelu- ja sisustuslinjalla.

    Ehkä joskus veilä jotain muunlaistakin, aihioita kyllä riittäisi :)

    VastaaPoista
  9. Hei sinne! Mikä sitten on pinnallista? Kuvat, joita haluamme blogiin laittaa kuvaavat usein jotain osaa meistä. Monesti kuva on parempi ajatusten viestittäjä kuin tuhat sanaa. Itse olen ehdottomasti enemmän kuvaaja kuin puhuja täällä blogistaniassa.

    Jatka vain niin kuin hyvältä tuntuu:)

    A-L

    ps. Olisin veikannut Otskin rantaa... Sieltä on paljon reippaita ja rakkaita muistoja:)

    VastaaPoista
  10. Värit on kivoja, mutta välillä tekee mieli rauhoittua :) Itsellänikin se menee noin.

    Ja minäkin mietin säännöllisesti, että minkälaista blogia sitä sitten pitäisi. Nyt on tullut taas tarve laittaa muutakin asiaa kuin käsitöitä. Mulle sopii parhaiten kuitenkin sellainen puuhastelublogi ja pienten mukavien asioiden muistiin merkitseminen. Ei tuntuisi luontevalta kirjoittaa murheista tai muista henkilökohtaisista asioista. Mutta kukin tyylillään!

    Minusta sinun blogisi on pirteä, ja on aina kivaa lukea käsitöistäsi :)

    VastaaPoista
  11. Voi miten upeita kuvia!

    Kirjoita niistä asioista mitkä saavat sinut iloiseksi ja antavat jotain sinulle itsellesi, sillä sehän tässä on tärkeitä kuitenkin!

    VastaaPoista
  12. Kiitos taas kivoista kommenteista! Asiaa!

    Merja K: Mullakin blogi on ollut jonkin aikaa touhublogi, ts. olen kertonut erilaisista väkerryksistäni. Nyt jotenkin alkoi väsyttää tämä esittely, ei toki se tekeminen!

    A-L: Niin, mikä on pinnallista ja mikä syvällistä, varsinkin kun puhutaan blogimaailmasta ja internetistä yleensä, jossa voi esiintyä minä vaan persoonana... Tätä on kiva pohtia tarkemmin!

    Virkattu Lintu: Kiitos. Minun mielestäni blogi voi elää ja muuttua, tekijänsä fiilisten mukaan. Tuskinpa täälläkään mitään radikaalia tapahtuu!

    Vekarus: Erittäin hyvin kiteytetty! Noinhan se on!

    VastaaPoista
  13. Blogisi on hyvä! En ollenkaan kyseenalaista blogeja, joissa esitellään käsitöitä ja kaikenlaisia kivoja juttuja. Ei syvempiä ajatuksia kannata laittaa, jos se ei tunnu luontevalta. Mutta toki luen niitäki mielelläni! Multa välillä meinaisi väkisinkin tulla vaikka kuinka syvällisiä juttuja, mutta yritän tarkoituksella rajata niitä blogistani pois. :)

    Eikö ollutkin kaunis päivä tänään?

    VastaaPoista
  14. Sini: Tänään oli unelma päivä! =)

    VastaaPoista
  15. Munkkiniemestä!

    - Kristiina -

    VastaaPoista
  16. Tykkään blogistasi tällaisenaan. Tämä on sinun blogisi, joten kirjoitat siihen mitä itsestäsi parhaaksi näet ja koet. Itse kirjoitan sekä pinnallisista asioista ja toisaalta hyvinkin henkilökohtaisista asioista (adoptiostamme). Ne pinnalliset asiat saavat jaksamaan tätä toista pitkääkin pidempää ja raskasta prosessia.

    VastaaPoista
  17. Väreistä kotona ja muutenkin elämässä: Joskus värikkyyteen tai johonkin tiettyyn väriin tai jopa joihinkin esineisiin voi väsyä ja jos väsyminen on voimakasta, niin itse laittaisin sen värin/niiden värien esineet ja tekstiilit ym. toviksi pois silmistä, kaappiin varastoon, mihin nyt kukakin laittaa. Tilalle sitten sellaista, mitä kokee mielekkääksi, virkistäväksi vaihteluksi ja mahdollisesti rauhoittavaksikin jollain tavoin. Vaihtelua minusta aina joskus tarvitaan ja itse teen sen vaihtelun pienempien esineiden ja tekstiilien vaihteluilla, huonekalut ym. isot elementit eivät muutu kuin jonkun uuden elämäntilanteen ja siihen liittyvän tarpeen myötä, tai tietty sitten, jos hajoavat, niin eihän siinä ole paljoa vaihtoehtoja.

    En äkkiseltään myisi mitään eteenpäin, minulla ns. harkintalaatikko (tai laatikoita, miten milloinkin), jossa mahdollisesti myyntiin tai muuten kiertoon menevät esineet odottelevat sitä aikaa, kun itse olen valmis päättämään mitä niille teen, pidänkö vai myynkö vai annanko ehkä eteenpäin. Päättämiseen voi minulta kulua aikaa paljonkin, en anna sen haitata, koska olen nuorempana heittänyt menemään (siis roskiin, ääk!!!) ja antanut pois todella reippaalla meiningillä tavaroita ja tuo menettely on sittemmin jonkun verran kaduttanut, ei kaiken kohdalla, mutta jonkin esineen "mäkeen pistäminen" kirvelee vieläkin, kun satun asian muistamaan.

    Tällä hetkellä olen itse väsynyt katsomaan suurinta osaa keräämistäni lasiesineistä, jokin vaan siinä tökkii nyt, liittynee hiljattain tapahtuneeseen muuttoon ja tavaroiden uuteen paikkojen hakuun. En ole valmis niistä luopumaan, enkä ainakaan osaa päättää nyt, mistä luopuisin, koska keräämiseen olen käyttänyt aikaa, vaivaa ja rahaakin. Siispä siirrän isoimman osan kaappeihin ja osan em. harkintalaatikkoon ja jossain välissä sitten kirkastuu, mitkä niistä ovat ne tärkeimmät, jotka haluan jatkossakin säilyttää, niitä kun ei ole ihan vähän.

    Blogi varmastikin muuttuu blogin pitäjän elämänkulun myötä ja se, mitä haluaa kirjoittaa, on ihan omassa päätäntävallassa. Jos haluat kirjoittaa syvällisempiä, niin kirjoitat, et tarvitse siihen kenenkään lupaa.

    RuusuLiisan kommentista: Itse ainakin luen myös niitä henkilökohtaisempia kirjoituksia, mutta koen usein aika vaikeaksi kommentoida niihin mitään. Uskonkin, että moni muukin kyllä lukee, mutta kommentointi voi olla vaikeaa, koska voi vaikkapa pelätä loukkaavansa tai sanoa töksäyttävänsä jotain tosi tökeröä.

    A-L kiteyttikin hyvin kommentissaan sen mitä itsekin ajattelen, että usein kuvat kertovat ihmisestä paljon. Vaikka saattaa ajatella, että tässä nyt vähän kippoja ja kuppeja kuvailen, niin ne kipot ja kupit kertovat kyllä kuvaajastaan. Tosin itse pidän siitäkin, että on jotain tekstiä, eikä vain pelkkiä kuvia, aina tekstiä ei tarvitse olla paljon, mutta edes hieman jotain.

    Pidän blogistasi, kaikkea lukemaani ja katsomaani en aina kommentoi - en myöskään niihin moniin blogeihin, jotka eivät vielä näy listassani, mutta joissa loikin kurkkimassa - koska kirjoitan niin pitkästi, että pelkään ihmisten väsyvän siihen. Itse ainakin tuskastun aika usein tähän pitkään tapaani ilmaista asiat, mutta minkäs sille, sitä sellainen kun on :)

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!