 |
| Huomatkaa runsaat hirvikärpässuojat! |
 |
| Vähän jännittää, vaikka isosisko taluttaa. |
 |
| Mä olen linssilude. |
Minä olen aina ollut metsäläinen. Minut on kannettu isän isossa repussa metsään jo vauvana. Siellä sitten istuskelin mättäällä ja katselin muiden marjanpoimintaa.
Jossakin vaiheessa marjastaminen ja kalastelu eivät enää maistuneet, mutta metsään mentiin silti. Tulipahan tienattua kesärahoja. Ja näin jälkikäteen ei harmita.
Nyt kuljemme metsässä koko perhe. Välillä joku lapsista vastustelee, mutta useimmiten kaikki viihtyvät, kunhan matkaan päästään.
Viime viikonloppuna kuljettiin kesäkodin lähimetsissä ja tehtiin yksi retki vähän kauemmas. Välillä lähdin kuuntelemaan metsän ääniä ihan itsekseni – seuranani lauma hirvikärpäsiä. Rentouttavaa. Tällä viikolla olenkin syönyt reilusti sieniruokia.
Pikkumetsäläiset pääsivät lauantaina ensimmäistä kertaa ratsastamaan. "Ensin vähän jännitti, mutta sitten kun pääsi hoitamaan hevosta, se meni ohi." Näin kertoi tokaluokkalainen, joka on perinteisesti arastellut eläimiä, mutta oli nyt oikein reipas.
Molemmat kyselivät koko viikonlopun, milloin pääsevät seuraavan kerran. Mökillä kaivettiin ponit esiin ja leikittiin. Hmmm. Taidetaan joutua vararikkoon tämän harrastuksen kanssa...
In the forest with the family. Blue berries, mushrooms and deer flies. Relaxing. Little girls´ first ride.
Rakastan metsässä liikkumista, mutta hirvikärpäsiä vihaan...:)
VastaaPoistaHirvikärpäset ovat kyllä aika ärsyttäviä. Tosin tiivis vaatetus auttaa. Ja onneksi ne saa ravistettua hyvin pois vaatteista.
PoistaMetsässä tuoksuu niin ihanalle syksyisin. Yhtä paljon tykkään tallin tuoksusta. Yhden sortin metsäläinen minäkin :O)
VastaaPoistaKyllä metsässä on syksyllä ihan oma tuoksu. Sitä juuri yksinäni kulkiessa nuuhkin (minkä nyt hirvikärpäsien huitomiselta pystyin...=))
PoistaSiellähän on Pepin hevonen.
VastaaPoistaNyt taitaa olla ihan huippuhyvä sienivuosi, olen kuullut kerrottavan. Itse en ole sienimetsässä käynyt, vaikka tykkäänkin kyllä sienistä.
Itse asiassa kaksi Pepin hevosta. =)
PoistaOlisikohan niin, että siellä lännessä, teidän suunnalla olisi parempi sienivuosi kuin sitten idempänä... Tiedä häntä. Mutta ihan sopivasti on sieniä löydetty.
Ihana symppis tuo puuhevonen!
VastaaPoistaApinamies sen rakensi joskus kesäkodin ensi vuosina. Sillä on ratsastettu runsaasti!
Poistametsä on kyllä tosi tärkeä niin mielelle kun silmille ihastella.
VastaaPoistaeilen oltiin pienimmän kanssa pyöräretkellä ja poikettiin monesta kohdasta metsiin. retken alussa sanoin että kotiin ei mennä ennen kuin yksi kantarelli löytyy.
kyllä siellä muita sieniä oli muttei yhtään kantarellia. anna nyt vinkkiä mistä ettiä?
koetan kattoa isojen koivujen läheltä, koitan kattoa lyhyestä heinikosta, kuusten juurelta, ei, kantarelliaarteita ei vaan meinaa löytyä.....höh
No voi surku! Jossakin niitä on, jostakin on joku ehtinyt viedä. Niinhän ne väittää, että koivun kaverina. Tiedä häntä. Rauhallista tallailua metsissä, niin kyllä jossain vaiheessa tärppää! Kantarellionnea toivottelen!
PoistaLiikuttavan ihana metsäläisen alkutaival, iskän repussa. :)
VastaaPoistaAlahan katselemaan talleilta jotain paikkaa talli-puodille. Meinaan, jos olette siellä kohta koko perhe, niin teetpä siinä samalla tienistit.....;)
Tallipuoti kuulostaa aika mukavalta. Välillä vähän hevosten rapsuttelua ja taas virkkaamaan... =)
PoistaVoi, tulipas ihan lapsuusmuistot mieleen heppakuvista. Kovasti piti silloin tallilla käydä. Marjassa käyntiä sen sijaan aloin jossain vaiheessa syvästi inhota. Kumma miten vanhalla iällä sekin on alkanut taas jotenkin houkuttaa ;)
VastaaPoistaMinäkin kävin tallilla jonkin verran lapsena. Jotenkin tuntuu vaan, että ne taidot ovat ihan hukassa... Mutta voihan ne opetella uudestaan!
Poista