Terveisiä Latviasta, osa 1: maaseudun rauha

Viime talven ja kevään lentohässäköihin kyllästyneinä päätimme lähteä tänä kesänä autolomalle. Pienen mietinnän jälkeen matkan suunnaksi valikoitui Latvian hiekkarannikko. Vuokrasimme talon läheltä Latvian Rivieraa, Jurmalaa. 


Hassua miten vähän sitä tietää niin lähellä olevasta, lähes naapurivaltiosta. Nyt tuli sentään luettua matkaoppaita, ja yleissivistys tämän maan osalta kohentui hieman. Luin myös lomaviikon aikana Sofi Oksasen esikoisteosta Stalinin lehmät, mikä sopi aivan loistavasti tunnelmaan. Tuli mietittyä, miten erilainen lähihistoria maillamme onkaan. Historia oli hyvin nähtävissä varsinkin maaseudun kylissä ja pikkukaupungeissa.


Koleiden päivien lomassa pääsimme onneksi nauttimaan maan ihanista, pitkistä hiekkarannoista. Ranta oli pienillekin sopivan loiva, ja hiekka ihanan sileää. Uintia, hiekkalinnojen tekoa, simpukankuorien keräilyä ja päivittäisiä juoksulenkkejä, jotka varmasti jäävät mieleen. Parempaa juoksumaastoa en osaa kuvitellakaan!

Toinen, suurta ihastusta herättävä asia olivat siellä täällä olevat kattohaikaroiden pesät. Haikaroita asteli tien laidoilla ja yksi tepasteli jopa pihassamme. Latvialaiset uskovat, että haikarat tuovat hyvää onnea ja parantavat hedelmällisyyttä. Minunkin mielestäni olisi ihanan tunnelmallista, jos kesäkotimme pihapiirissä asustaisi haikaraperhe!

Mukavia, kesäkuun päiviä teille kaikille täällä pistäytyville! Jatkan matkatarinoita, kunhan hieman makustelen asioita!