lauantai 24. lokakuuta 2015

Viikon varrelta

 







Kiireinen viikko päättyi rauhalliseen viikonloppuun. Apinamies oli reissussa, ja minulla oli tiukka aikataulutus, että hommat sujuivat. Sujuivathan ne...

Arkeen sisältyy aika monta Wilma-viestiä, harrastusaikataulujen yhteensovitusta, syömisten valvomista ja lasten puheluihin vastaamista. Tällä viikolla pyykinpesukone on laulanut lähes tauotta iltaisin kesäkodin pyykkejä.

Kaiken tämän keskellä olen opetellut ottamaan omia hetkiä. Toki arkisin työ on sitä omaa hetkeäni, ja tuntuukin oikein kivalta painaa aamuisin ovi kiinni perässäni ja jättää arjen pyöritys taakse hetkeksi. Iltaisin omia hetkiä löytyy yllättävän paljon, kun lapset ovat saaneet ruokansa ja hävinneet kukin harrastuksiin tai kavereiden kanssa.

Tämmöistä arkista tänään. Kotipäivän jälkeen odottelen kovasti kässäkamujen tapaamista huomenna. Työarki on muuttanut kaikkien menoja, ja tapaamiset ovat harvinaista herkkua. Edessä on taatusti ihanaa akkujen lataamista!

Mukavaa viikonloppua!

Some photos of the week. A busy week ended into a slow weekend! Looking forward to meet my dear handy-friends tomorrow. Getting a lot of energy, I´m sure! Have a lovely weekend!

12 kommenttia:

  1. Omien hetkien ottaminen on tosi tärkeää. Se jotenkin huokuu noista kuvistasikin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sillä saa yllättävästi akkuja ladattua!

      Poista
  2. Mukavaa, että saat sentään välillä niitä omia hetkiä...kirjoitusksesta paistoi positiivisuus..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele. Touhu ja tohina on kivaa, mutta elämässä pitää olla niitä rauhan poukamia, että saa välillä kierrokset nollattua.

      Poista
  3. Tuo arjen hulina on niin tuttua täälläkin. On taito löytää niitä omia hetkiä kaiken sen hulinan keskeltä, tärkeä taito. Onneksi osaat sen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arjen hulinat muuttavat muotoaan lasten kasvaessa, mikä sekin on ihan kiva juttu... :)

      Poista
  4. Mun lapset ovat vielä sen verran pieniä, että omiin hetkiin tarvitsee aina toisen aikuisen apua. Tai siis se pienempi on. Mutta kaipa tuokin isoksi kasvaa vähitellen. Uskoisin.... Mutta toisalta sitten ei ole enää ihan niin lystikästä muuten, kun lapset kasvavat isoiksi ja järkeviksi. ;) Kässäkerhon kokous kuulostaa kivalta. Meidän kässäkerho kuivahti pariin kertaan. Tarttiskoos yrittää elvytellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai isoiksi ja järkeviksi... Hih! Mistähän sellaisia lapsia löytyy... No, lapset on erilaisia kouluiässä, teini-iässä jne. En kyllä vaihtaisi takaisin taaperoihin, huh! Isompien kanssa elämä on erilaista.
      Kässäkerhot on ihania, kokeilehan elvyttää menoa!

      Poista
  5. Mä haluan kässäkerhon kanssa!! :) Ystävien kaa olis niin mukava viettää puuhasteluiltoja... onko teillä kaikilla eri proggis vai teettekö jotakin samaa?

    Ompelujen ääreltä heipat täältä. Kaffepaussi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli tällä kertaa höpöttelyjen lomassa ohjelmassa aarrekartan tekoa. Etsittiin kuvia ja juteltiin samalla aiheesta. Ja hoideltiin yhtä pientä hoitovauvaa, joka Hannilla oli mukanaan... Mukavia ompeluhetkiä sulle!

      Poista
  6. Arkesi kuulostaa tutulta. Mä käyn martoissa. Se on ihanaa istua käsityön kanssa ja rupatella:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin varmasti tykkäisin marttailusta. Ehkä joku päivä...

      Poista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!