perjantai 30. lokakuuta 2015

Ruuhkavuosien keskellä









Tällä viikolla
- olen suhannut autolla paikasta toiseen
- olen kahlannut ruskalehdissä
- olen käynyt pitkästä aikaa zumbassa ja nauttinut rytmistä
- olen käynyt kampaajalla ja vaihtanut päävärin halloweenin kunniaksi pikimustaksi
- olen juossut illan pimeydessä uusilla lenkkipoluilla, enkä eksynyt
- olen tuntenut huonoa omaatuntoa kiireestä
- olen istunut vanhempainillassa ja kokenut taas huonoa omaatuntoa
- olen nauttinut työnteosta
- olen suunnitellut halloween-juhlia
- olen odotellut rauhallista perjantai-iltaa, saunaa ja perhetelkkuiltaa.

Ajattelin jo viime viikolla, että en viitsi kirjoitella tästä ainaisesta arjen kiireestä. Ruuhkavuosia elellään, ja taas on yksi erittäin hektinen viikko takana. Koen pientä huonoa omaatuntoa siitä, että viihdyn työssäni, joka on sitä omaa aikaani ja lapsille jää tällä hetkellä hivenen liian vähän aikaa. Huoh. En taida olla ainoa...

Ihanaa, rentoa ja leppoisaa viikonloppua!

ps. Inhoan termiä "ruuhkavuodet"...

A busy week full of autumn leaves and beautiful sunshine.  Zumba, jogging, new hair color and meetings at school. I  could have some extra hours in a day...
Have a lovely weekend!


8 kommenttia:

  1. Itse välillä haikeudella muistelen perheemme ruuhkavuosia kun kaikki kolme tytärtä pelasivat pesäpalloa...nyt enää nuorin asuu kotona ja omaa aikaa on vaikka miten paljon. Niin nopeasti kuluu aika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä muuttuu koko ajan, sen huomaa, kun tässä seuraa lasten kasvua. Minusta on kiva, kun lapset kasvavat ja koko ajan tulee uusia vaiheita. Vaikka ne tuituimmat teinikaudet voisi kyllä tasoittaa...

      Poista
  2. Minäkin inhoan termia ruuhkavuodet! :D Vaikka täällä ei vielä lapsia olekaan, niin opiskelija-tittelin vaihtuminen kokopäivätyöläiseksi teki hurjan muutoksen. Naapuripaikkakunnalle töihin meneminen bussilla vie aikaa niin aamusta kuin illasta, ja kotiin tultua ei sitten oikein jaksa muuta kuin miettiä mitä seuraavana päivänä pitää tehdä ja vain olla. Tuntuu vaikealta ymmärtää miten sitä siinä ehtisi ja jaksaisi jos mukana kuvioissa olisi vielä lapsi/lapsia. Nostan hattua työssäkäyville vanhemmille, etenkin jos on pieniä lapsia! Jossain vaiheessa se on todennäköisesti edessä myös itsellä. Pitää nyt kuitenkin nauttia siitä, että on töitä ja ei tarvitse stressata muusta kuin omasta olemisestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä aika touhukkaalta sinunkin elämäsi! Tsemppiä arkeen!

      Poista
  3. Mukavaa iltaa "ruuhka-kamulle" täältä läheltä, ruuhkasta! ;)
    Ja kiitos viimeisestä!
    Otetaan viimeistään sitten joulukuun alussa uusiksi!!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä olet kyllä kanssa melkoinen ruuhka-kamu! Ympäriltä löytyy melko monta samanlaista. Kaipa nämä nyt ovat niitä vuosia!
      ps. Oli ihana nähdä! Seuraavaa kerraa odotellessa...

      Poista
  4. Työösäkäyvän äidin arki on kyllä hektistä ja välillä todella uuvuttavaakin, kaikkeen ei tunnu riittävän aika millään. Mutta olet onnekas kun voit tehdä työtä josta tykkäät, se on paljon se! :) Mietin aina kiireen keskellä, että jossain vaiheessa tosiaan tulee se hetki kun lapset muuttavat pois kotoa, vaikka se aika tuntuu olevan vielä niin kaukana. Lapset ovat lainassa vaan. Oma töihinpaluu tuntuu nyt niin kaukaiselta, mutta jossain vaiheessa sekin on taas edessä, apua! Siihen asti nautin täysillä tästä kotiäitiydestä ja lasten kansa olemisesta ;) Tsemppiä arkeen ja onneksi on viikonloput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsikka! Onneksi on elämässä välillä erilaisia hetkiä, kotiäitivuosia ja vaihteeksi työvuosia. Lasten kasvaessa työssäkäyntikin helpottuu...

      Poista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!