Pukki toi minulle lahjaksi iPadin. Minä en pelaile (paitsi välillä sanajahtia), mutta nyt saan onneksi hallinnoida omaa laitettani ja laittaa sen välillä kaappiin, kun tilanne koneen ympärillä kuumenee. Muita tabletteja meillä ei vielä ole, ja enpä tiedä tarvitaankokaan.
Pukki toi koko perheelle uuden yhteisen tietokoneen. Printteriä ei ole vielä asennettu uudelle koneelle, joten kun minun tänään piti välttämättä printata, kirosin tuon uuden koneen jonnekin...
Apinamies siirsi sim-korttini viime viikolla uuteen, häneltä käytöstä poistuneeseen älypuhelimeen, mun ensimmäiseen sellaiseen. Täytyy sanoa, että minulla on ikävä vanhaa keveämpää luuriani. Nettiyhteyttäkään en kaipaa klohmuuni. En ole myöskään tottunut naputtelemaan tekstiä kosketusnäytölle, vaikka sormeni ovat ihan normisirot.
Tästä voitte päätellä aika helposti, että minä en pidä uudesta tekniikasta. En tykkää siitä, että jatkuvasti tulee uusia versioita ja aina pitäisi opetella uusia tapoja käyttää laitteita.
Olenko siis ihan mennyttä? Keski-ikäinen kalkkis? Pitääkö ihmisen innostua kaikesta uudesta ja opetella innolla uusia versioita? Olenko ainoa (äitini lisäksi), joka ei tykkää uudesta tekniikasta?
Tätä pohtiessani koin ahaa-elämyksen: Minä eläisin mieluummin vaikkapa 70- tai 80-luvun tyyliin. Sen lisäksi, että tekniikka on mennyt huiman askeleen eteenpäin, kaikki muukin laukkaa vauhdilla eteenpäin. Elämme nopeammassa syklissä. Lasten pitäisi saada uusi puhelin (vähintään) joka vuosi, tavaraa tulee ja sitä yritetään saada menemään. Elämää eletään jotenkin nopeammin...
Vaikka itse ehkä pystyn elämään rauhallisemmassa tempossa, miten opetan tämän lapsilleni, ilman että he kokevat olevansa huonompia ja jollain tavoin köyhempiä? Tajuavatkohan he joku päivä, että vanhempien valinnat olivat ehkä kuitenkin hyviä, jollei parhaita...
Jotta tämä ei menisi liian syvälliseksi, mukana muutama kuva tämän päivän hitaampitempoisesta harrastuksesta. Minä sitten tykkään, vaikka vielä en ole uskaltanutkaan selkään...
ps. Joku oli vähän linssilude! Ja mä olin polvillani...
Today we were slower with these lovely horses!
Huikea tuo vika kuva!
VastaaPoistaMullakin on kosketusnäyttö,isännän toimesta, ja se riittää, ja hyvä kun sitä osaan käyttää. En minäkään kaipaa mitään hilavitkuttimia ja uusia malleja.
Hyviä ajatuksia elämästä. Komppaan sua.:)
t. Toinen mummo ;)
Nuo hepat yöpyvät ihan ulkosalla. Melkoisia karvapalleroita!
Poistaps. Päätin just, että voihan sen vanhan puhelimen ottaa taas käyttöön takaisin. Kulkee paljon paremmin mukana hiihtolenkeillä! =)
Minä en luopuisi enää älypuhelimesta enkä tableteista! Kaikkia ihania appeja sitä löytyy ihan ilmaiseksi!
VastaaPoistaKannettava on ihan paitsiossa nykyään...
Ihanaa viikonvaihdetta!
Saa nähdä koukutunko minä joku päivä...
PoistaMukavaa viikonloppua!
Itse olen venyttänyt älypuhelimen hankkimista, kun olen kokenut tulevani vielä vanhallani toimeen. Toisaalta en haluaisi tipahtaa kärryiltä, mutta kun uusin tekniikka ei vaan innosta samalla tavalla kuin esim. miestä joka hankkisi kaikki uudet lelut jos vain mahdollista. Toisaaalta ihmetyttää, miten vanhemmilla on edes varaa hankkia lapsilleen melkein tuhannen euron puhelimia, jotka kestävät käytössä ehkä sen pari vuotta...Meillä on tabletti ja kannettava, mutta itselleni kannettava on vielä se mieluisampi kapistus ;) Toisaalta toivon että ylipäänsä koneella menisi vähemmän aikaa, jäisi enemmän aikaa kaikelle muulle kivalle!
VastaaPoistaMun mielestä lapset eivät ihan tajua, miten kalliita laitteita kuskaavat mukanaan. Niitä myös varastetaan aika herkästi. Ekaluokkalaiselle tuollainen älypuhelin on ihan turhan kallis laite. Mutta kukin tyylillään, ja lastenkin on ihan hyvä oppia, että eri perheissä tehdään erilaisia päätöksiä. Kaikkea ei tarvitse saada, jos kaverilla on...
PoistaMullekin kelpaa puhelin, jolla voi soittaa ja lähettää viestejä. Kalenteri on plussaa ja sen älyhitaalla palikkanetillä pääsee just Matkahuollon sivuille kattoo aikataulut ja siinä se.
VastaaPoistaMä en omista nykyään edes kahvinkeitintä, koska ilmankin pärjää. Läppäri mulla kyllä on, mutta sekin on 10 vuotta vanha :D
Ihan turhaa.
Wau, joku muukin ajattelee samalla tavalla! Mukavaa päivää sulle!
PoistaPakko kommentoida vähän vanhempaan postaukseen, että oon 26-vee ja ajattelen ihan samalla tavalla... Mulla on parinkympin peruspuhelin ja ahdistun ajatuksesta, että pitäis kantaa mukanaan jotain monen sadan laitetta... Vaikka olishan se varmaan ihan käteväkin joskus. Eniten ärsyttää, että kaikki laitteet rakennetaan nykyään niin, että ne hajoaa tai ohjelmisto alkaa tökkiä parin vuoden päästä. Onhan se tietty markkinatalouden kannalta tosi jees, että jengi ostaa uutta jatkuvasti. Mut onko se sitten kokonaisuuden kannalta mitenkään positiivista, siitä voidaan olla montaa mieltä...
VastaaPoistaIhan samaa mieltä! Lisäksi mua harmittaa, että lapset, nämä tulevaisuuden tekijät, oppivat pienestä siihen, että mikään ei nykyisin kestä. Harva kodinkone on taloudessa kymmentä vuotta, niinkuin minun lapsuudessani vielä oli.
PoistaHei, tuliko vähän omat jutut mieleen tästä. Hih! Samasta aiheesta juttu täällä http://vehkosuo.blogspot.fi/2012/12/kriisi.html
VastaaPoistaKoitetaan pärjätä tässä maailmassa ja yrittää jotain järkevää jättää lapsille. :)
No mäpäs tulen lukaisemaan sun kriisipostauksen! =)
Poista