Tänä kesänä otin kaapin jemmasta esiin vanhan lasten astiaston, jota olin säästellyt, että lapset ovat vähän isompia, eivätkä enää riko astiastoa. Yhtäkkiä tajusin, että lapset ovat kohta niin isoja, että eivät kohta enää leiki laisinkaan. Siispä astiasto käyttöön vaan.
Tällaisia kaapin nurkissa eri syistä jemmattavia tavaroita löytyy varmaan jokaiselta, vai mitä? Päädyin pohtimaan aihetta, kun ihastelimme eilen ystäväperheen pian valmistuvaa taloa, jossa on vielä niin tyhjää ja selkeää. Ystäväni selitti, että tähän taloon ei tuoda turhaa roinaa.
Pitäisikö meidänkin siis muuttaa, että saisin käytyä läpi kaikki jemmakaapit ja -laatikot? Mistä löytyisi se uusi asenne? Pienet karsinnat ja kirppismyyntikeikat tuntuvat niin mitättömiltä tässä taloudessa...
This summer I found this old children´ tableware. I have kept it in cupboard out of children´s reach. Now I decided that it´s time to use it, or the kids are too big to play with it. I still have many things that I save for one reason or another. Too many...
Niiin, mutta jotain pitää säilyttää muistoiksikin. Eiksniiiiin?! Kirppiskoppia juuri pitävänä väännän välillä itseni kanssa kättä, mikä lähtee mikä jää. Ja joskus tuntuu, että on lähtenyt vääriä juttuja. Olen just sellanen kaappisäilyttelijä, joka toivois selkeyttä ja tilaa, muttei vaan voi luopua tietyistä(no, aika monestakaan) jutusta..
VastaaPoistaPeppi: Tuo kaappisäilyttelijä kuvaa kyllä minuakin aika hyvin. Tekis mieli elää selkeässä, tyhjässä kodissa, mutta silti... en ole valmis luopumaan kaikista ihanista kirppisaarteista ja askartelukamoista yms. joita ehkä tarvitsen joku päivä!
VastaaPoistaJa sitäpaitsi se sinun ystäväsi vain haaveilee ;)
VastaaPoistaIhastuttava astiasto. Niin minimalistia itsenikin toivoisin olevan, mutta huomaanpa vaan, ettei se ole mahdollista. Ja kirpparille välillä juuri siitä syystä lähtee vääriä tavaroita joita sitten vuoden päästä katuu etten olisikaan halunnut luopua. Ikuisuus ongelma ainakin täällä päässä :/
VastaaPoista-tarjah-: Juu, mutta kuulosti kovin määrätietoiselta! =)
VastaaPoistaVillasukka: Tuo sana "minimalisti" ei taida kuvata minuakaan kovin hyvin. Mutta saahan sitä yrittää, vai mitä? =)
Voi miten suloinen jemmakätkö teiltä löytyikään! Todella ihanat, tuollaiset nappaisin heti meille kirpusta mukaan jos vastaan tulisi. Itse olen miettinyt tavaran paljoutta juurikin, meillä kun iso ISO remontti meneillään, ja joka paikka pursuaa roinaa remontin keskellä. Huoh. Miten tästä pääsisi jotenkin järkevään ratkaisuun, mitä pois, mitä säästöön?!?
VastaaPoistaOnpas kaunis astiasto. :)
VastaaPoistaMä kuulun myös sarjaan haaveilee minimalismista ja elää kuitenkin rojukasojen keskellä. :D Muta en minä oikeasti voi kaikkea hävittää, jotain muistoja on vain säästettävä ihan konkreettisessakin muodossa. Kaikkea ei tietenkään voi, mutta jos harkiten? Esim lastenvatteita on säilössä tolkuttomat määrät, mutta mulla on kasvamassa niille käyttäjä. :) Sitten myöhemmin ne voikin antaa jokusta säästettävää kappaletta lukunottamatta eteenpäin.
Ja kirppisaarteet.. Joistain voi luopua, kaikesta ei. Sunnitelmissa oli kyllä tänä kesänä pihakirppis, mutta se taitaa vielä jäädä. Ajattelin talven aikana kerätä kellariin laatikoihin kaikenmoista hävitettävää ja kesällä pitää sen kirppiksen. Voisi olla mukavaa.
Koti muodostuu eletystä elämästä, erilaisista tavaramääristä. Kaikkea ei voi hävittää, sillä moneen tavaraan liittyy tarinoita. En voisi elää steriilin selkeässä kodissa, puolustelen ja vien kirpputoreille aina jotakin - ja tuon aina jotakin...
VastaaPoistaInka: Minä pelastin tämän astiaston erään muuton jämäkasasta! Remontti voisi olla myös hyvä tapa joutua levittämään kaikki kama kaapeista ulos. Tsemppiä sulle sinne säilytysmietintöihin!
VastaaPoistaKati: Minä olen opetellut säästämään isosiskon vaatteista vain parhaat pienemmille. Kuitenkin sitä kertyy uuttakin pienille, eli yhtäkkiä on kauhea määrä vaatetta. Pihakirppis on oikein hieno idea!
Hippokampustaja: Niinhän se menee! Minäkin tykkään kodista, jonka esineet kertovat tarinaansa. Olen välillä ihmetellyt tuttujen "kaikki kerralla uusiksi"-sisustusta, jolloin asunto muistuttaa Iskun katalogia ilman mitään tarinaa.
Ihana astiasto, kyllä nyt kelpaa leikkiä. Me ei ainakan voida enää muutta mihinkään :) ja kirpparitoiminta pyörii koko ajan, mutta sitämukaa keksin aina jotain uutta ja vielä hienompaa, koskahan se hienouden raja tulee vastan ;). Ja niitä asioita ja tavaroita on paljon joista ei tulisi mieleenkään luopua.
VastaaPoistaIhana jemma! Nuo astiat siis. Tuo jemmailu on niin kaksipiippuinen juttu. Koska ihania jemmoja on niin kiva löytää ja palata niihin, mutta sitten taas se jemmojen määrä... Löydä nyt tästä se kultainen keskitie sitten!
VastaaPoistaMä olen taas kirppikseltä löytänyt Lyytiä varten kaikkee kamaa ja laittanut jemmaan.Toisaalta ihan hömppää.
VastaaPoistaMageet noi astiat ja ihana lapsuuden koti sulla.Niin ja noi verhot leikkimökis♥Ootko itse tehnyt?
Itse yritän jatkuvasti karsia, mutta kirpparilta tulee näköjään kannettua lisää tavaraa :(
VastaaPoistaIhana astiasto ja kiva kun muistit sen olemassaolon. Tuolla kelpaa "päiväkahvit" keitellä :)
Sinulle on tunnustus blogissani. Mukavaa alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaIhana astiasto! Mullakin oli pikkuinen posliiniastiasto kerran, mutta serkku rikkoi sen viimeistä kuppia ja lautasta myöten...
VastaaPoistaMuistaakseni viime vuonna oli Hesarissa mielenkiintoinen juttu, jossa mainittiin ihmisen tarvitsevan max. 100 henkilökohtaista tavaraa. Kaaoksen keskellä asuva toimittaja aloitti mittavan urakan, ja moninaisten vaiheiden jälkeen sai karsittua tavaransa sataan. Olisipa vaativa homma, ehkä mission impossible...
- Kristiina -
Syviä huokauksia! Sekä edelliseen että tähän. Niin syviä. :D Nimim. "Kyllä juu, ajatus on viedä ulos sitä mukaa kun kantaa sisään. Justiinsa niin ja onnistuu meillä eli ei kovin hyvin :D"
VastaaPoistaSarppu: Minä olen vähän oppinut luopumaan. Mutta paremminkin voisin osata!
VastaaPoistaSini: Välillä on tosiaan mahtava löytää jotain ihan unohdettua jemmasta. Äidilläni on iso talo ja paljon tällaisia jemmoja! Minä tykkään!
Sannu: Kiitos! Olen itse ommellut nuo leikkimökin verhot mieheni lapsuuden ajan pussilakanasta!
Merja K: Juu, ja sitten kun antaa leikkeihin vielä ihan oikeaa mehua ja keksejä, niin kylläpä maistuu...
Hyvä Mieli: Lämmin kiitos!!!
-Kristiina-: Kauheata, miten kovakourainen serkku sinulla on ollut. Surkeaa... Minäkin muistan tuon Hesarin jutun. Itse en taitaisi moiseen karsintaan ryhtyä, jollei olisi pakko! =)
Vilppumaan Erika: Ei tuo karsiminen minultakaan usein onnistu, mutta välillä saan energiapuuskan ja pistän tuulemaan! Se riittäköön tässä vaiheessa elämää!