Brunssilla Köpiksessä

Viikonloppubrunssit ovat suosittuja Kööpenhaminassa. Brunsseista nauttivat ystäväpoppoot ja lapsiperheet. Meno kahviloissa on rentoa, mutta suosikkipaikkaan voi myös joutua jonottamaan.


Meidän suosikkibrunssipaikkamme on the Laundromat. Tässä kahvilassa on oikeasti myös pesula, ja osa asiakkaista heittää brunssin lomassa vaatteita lasin takana koneeseen.


Kahvila on sisustettu köpisläiseen tyyliin leikkisästi. Tämä retrotyyli viehättää minua suuresti. Lisäksi ruoka on namia. Isommat annokset ovat nimeltään "clean" ja "dirty" pesulatyyliin. Ensimmäinen, eli vegeversio on jo niin runsas, että sen avulla jaksaa shopata fillarin selässä pitkälle iltapäivään!


Lisää täältä!

ps. Olipa sattunut kuvien joukkoon yksi salamaräiskäisy. Poistin sen, kun niin pisti silmään. =)

Hyggelig Köpis

Kolmen päivän pyöräretki Köpikseen on takana. Akut on ladattu taas pitkäksi aikaa. 


Köpis on mielestäni parhaimmillaan, kun huristelee pyörillä pitkin poikin. Pyörävuokraamoita on siellä täällä, ja vuokrahinnat halpoja. Kaupunki on täynnä pyöräteitä, keskustassakin. Pienillä käsimerkeillä ajaminen on sujuvaa ja turvallista. Suurin riski lienee jäädä muiden vauhdikkaampien pyöräilijöiden jalkoihin.


Tuo otsikon termi "hyggelig" kuvaa hyvin menoa Köpiksessä. Se tarkoittaa mukavaa ja kotoisaa. Samaan termiin törmää tanskalaisissa, ihanissa sisustuslehdissä, joita tietenkin tarttui myös mukaan. 


Tanskalaista tyyliä näkee pikku puotien lisäksi kahviloissa ja pyörän selässä. Ihmiset pukeutuvat rennon tyylikkäästi. Myös liikkeissä ihailimme leikkisää tyylikkyyttä. Ja tarttuihan sieltä mukaankin jotain leikkisää...


Kuten kuvista näkee, reissun väri oli lila. Sitä näki myös paljon katukuvassa. Ja kohta se täyttää myös apinalandian!


Jatkan matkakertomusta muutaman erityisihanan paikan esittelyllä lähipäivinä. Lisää tarinaa löytynee lähipäivinä myös matkakumppanini valkoisesta blogista. Kiitos ihanasta reissusta! Lila apina vilkuttelee kaverille!

Lehtikasassa

Meidän pihassamme kasvaa iso vaahtera. Joka syksy siitä saadaan reipas lehtisato. Tällaisella kuivalla viikolla on ollut nautinto haravoida lehtiä ja rakentaa niistä mahtavia kasoja, joihin on kiva hyppiä ja piiloutua. Tietynlaista väriterapiaa...


Meidän perheemme traditio on ollut vuosia piilotella lapsia näihin kasoihin. Lapsista on otettu jo vauvaikäisinä kuvia  vaahteranlehtikasoissa. Vaahtera lienee kasvanut näissä reilussa kymmenessä vuodessa, mitä olemme tässä asuneet, joten samoin on käynyt kasojen.


Pilviä taivaalle toi eilen kasojen vieressä lyllertänyt iso, lihava hiiri. Juu, eihän se ole iso juttu, mutta kun minulla on musofobia. Ei innosta haravoida ja kannella kasoja, jos sieltä hyökkää siimahäntä!


Onneksi talossa on metsästävä 8-vuotias jeppe, joka viritti liskut ja lupasi hoidella siimahännät!

 Taitaa olla aika siirtää kuistilla kesäänsä viettäneet sisäkukat lämpimään. Myrtti rehottaa lämpimän kesän jäljiltä. Mitähän tälle pelargonialle pitäisi tehdä, että saisi sen hengissä ensi kesään? Minulla ei ole viileätä sisätilaa, joten ajattelin viedä sen olohuoneen ikkunalaudalle. Pitäisikö sitä leikata nyt tai ehkäpä keväällä? 

Seuraavaksi painun pakkaamaan laukkua. Koneen nokka kääntyy huomenna kohta Köpistä. Kevään tuhkapilvien peruuttama reissu toteutuu vihdoinkin. Arvatkaapa, mitä 3-vuotias toivoo tuliaiseksi? No, ison kikkelin! (Ei meillä normaalisti ihan tällaisia juttuja tule. Tämä keksittiin siitä, kun lasten 3-vuotias pikkuserkku toivoo joulupukilta kitaraa ja isompaa kikkeliä...)


Että mukavaa viikonloppua kaikille!

Akkujenlatausviikonloppu

Eilen illalla suljin silmäni ja näin pelkkiä suppilovahveroita. Samat vahverot pääsivät myös viime yön uniini. Tästä voi päätellä, että viikonlopun sienisaalis oli kiitettävä. Suurin osa siitä päätyi anoppilaan, koska omat varastot alkavat olla jo täynnä. Mutta kun se poimiminen on niin kivaa...


Tässäpä viikonlopun tunnelmia valokuvin. Sunnuntaina saimme ystävämme kesäkotiin sieniretkelle. Olipa ihanaa olla hiljaisessa metsässä hyvän ystävän kanssa ja kaivella suppiksia pehmeässä sammaleikossa ja kuunnella hanhien muuttoääniä!


Kyllä nyt taas jaksaa!

ps. Alimpana on kesäkodin varaston alta pelastamani vanha ikkuna, jossa näkyy vielä puutapit. Siitä voisi tehdä jotakin jänskää tänne kotiin. Ilmoitustaulu tai valokuvakehys... Olisiko teillä lisää hyviä ideoita?


ps2. Olen saanut Kirsikalta kirsikkaisen tunnustuksen! Lämmin kiitos!

Black and white

Tänään mennään musta-valkoisissa tunnelmissa. Ei mitenkään alavireisesti, mutta nyt musta ja valkoinen vaan puskevat esiin joka nurkalla.

Keskeneräisten käsitöiden pinon omituiset virkatut palaset ovat löytäneet paikkansa. Niistä syntyi neulatyyny alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Pohjalla on virkattu pyörylä, ja laitoin sen ja kupuosan väliin vielä kartongin palan tuomaan napakkuutta. Pohjan ja kupuosan virkkasin yhteen. Hyvin toimii. Nyt puuttuu vain se ompelupiste, mihin tämäkin kuuluu...


Sienimania jatkuu. Hain tänään Menitasta lisää lankoja. (Samalla tarttui mukaan tietty vähän muitakin lankoja.) Pojan toiveesta valmistui musta-valkoinen kärpässieni. Aika pelottava.

Musta-valkoisuutta olen ihaillut uusimmasta Glorian Kodissa (Glorian Koti syyskuu 2010), jossa on esitelty lasitaiteilija Anu Penttisen ihastuttava koti. Penttisen sisustuksen pääväreinä ovat musta ja valkoinen, joitä hän höystää kirkkailla väreillä. Osuu ja uppoaa ainakin minuun!


Mietintämyssyyn laitan tuon Ikean musta-valkoisen maton. Onko kokemuksia? Onko se laadukas? Toinen haave on jokin Marimekon musta-valkoinen kangas verhoksi. Pienet kivet, isot kivet tai ehkä Tantsu...


Pienet käsityöt ovat tuoneet energiaa reippaasti. Samoin nuo valmistuneet keskeneräiset. Kohta voi sitten keksiä jo jotain ihan uutta...

Sieniä sateella...

Tähän viikonloppuun on mahtunut paljon. Ajatukset ovat pyörineet sienien ympärillä. Kesäkodin rauhassa syntyi puhdetöinä kärpässieniä. Sienimetsässä ne sivuutettiin ihaillen, mutta koriin tarttui paljon muuta namimpaa. 


Tykkään kyllä todella paljon vaellella metsän rauhassa sieniä etsien. Niin rauhoittavaa. Ihana huomata, että koko perhe viihtyy tässä hommassa. Märkä metsä ei minua häiritse. Täytyy vaan muistaa pukeutua sään mukaan.

Sienestyksen välissä ehdimme myös maistella rapuja hyvässä seurassa. Ihana lauantaipäivä. Pääsimme myös itse ravustamaan. Lapset varsinkin olivat ihastuneita, kun näkivät rapujen matkan järvestä juhlapöytään. Lämmin kiitos isäntäväelle. Ihanaa seuraa ja ihanat puitteet!


ps. Tuossa uudessa Dekossa on ihania 50-luvun sisustuksia. Nam!


Mukavaa alkavaa viikkoa!

Keskeneräisiä

Jossain vaiheessa syksyä kyllästyin totaalisesti koreissa lojuviin keskeneräisiin käsitöihin. Ensimmäiseksi päätin lopetella nämä keväällä aloitetut palmikkosukat. Ajattelin, että vaikka hammasta purren väännän muutaman kerroksen päivässä. Loppujen lopuksi väänsin kerroksia ihan innoissani, kunhan vauhtiin pääsin ja ensimmäinen kantapää oli ohitettu. 

Sukat tekevät seuraa viime talvena valmistuneille ranteenlämmittimille. Nämä olivat ensimmäiset palmikkoneuleeni, ja vaikka palmikoista tulikin omalla suunnittelullani vähän kapeita ja pieniä, uskallan kokeilla palmikoita myöhemminkin.

Seuraavaksi teen jotain näistä virkatuista, omituisista palasista. Kesällä näitä virkkailin, ja oli minulla jokin ideakin niihin. Kukkasillekin pitäisi keksiä loppusijoituspaikka. Tämän jälkeen suon itselleni uusia alkuja!


Miten sinä suhtaudut keskeneräisiin töihin? Mitä niille tapahtuu ja aiheuttavatko ne stressiä?