Kynttilänvalossa

Viikonloppuna polttelin kynttilöitä oikein urakalla. Kotonakin niitä kyllä kuluu syksyn hämärtyessä, mutta erityisesti ne sopivat kesäkodin rauhaan ja hiljaisuuteen (juu, on meillä joskus meteliäkin...).


Kynttilänalustoina kokeilen erilaisia viritelmiä. Täytyy toki huolehtia paloturvallisuudesta, mutta muuten minusta on kiva kokeilla erilaisia kirppislöytöjä kynttilöiden kera. Tällä kertaa pitkät kynttilät ja perinteiset kynttilänjalat jäivät vielä odottamaan kaappiin.

Täällä kotosalla tyhjentelen yhä nurkkia. Perjantaina menen yhdelle kirppikselle itse myymään ja ensi viikoksi varasin vielä paikan toiselta. Että jokohan saan makuuhuoneen nurkkien nyssäkät ja laatikot vähenemään. Loput sitten kiertoon! Tällaisesta rojuterapiasta tulee niiiin hyvä olo!

Sienimetsän taikaa

Kesäkodin syksy. Hämäriä, viileneviä iltoja. Kynttilänvaloa. Villasukkia ja viltti ympärillä. Leppoisia sieniretkiä lähimetsiin. Olin ihan unohtanut kaiken tämän. Rentoa tallustelua pitkin metsiä, löytöjä ja ihmettelyä. Ruskan sävyt. Ja sen ihanan rentoutuneen tunnelman sieniretken jälkeen. 


Kaksi perhekuntaa viihtyi loistavasti. Pienimmätkin jaksoivat hienosti taapertaa polkuja pitkin. Metsässä on niin paljon ihmeteltävää! Saaliina mukava määrä kantarelleja ja herkkutatteja. Perheen parhaan sienisilmän omasi 5-vuotias!


Kotona olen tiristellyt useamman rasian pakkaseen. Saa sitten talvella herkutella! Mites sinun viikonloppusi? Mitä oli saaliina?

Loppukesän kukkijat

Loppukesä on meidän pihallamme parasta kukinta-aikaa alkukevään sipulikukkaloiston ohella. En ole koskaan onnistunut saamaan keskikesälle kaunista kukkapihaa. Ehkäpä tulevina vuosina tilanne hieman tasaantuu, kun istutin tänä kesänä muutaman pionin.


Tänä kesänä löysin uuden ihastuksen, asterin. Se on kaunis sekä istutettuna että leikkokukkana. Lykkäsin alkukesällä ruukkuruusun sinkkiämpäriin, ja se innostui jatkamaan kukintaansa pitkälle loppukesään. Taidan siirtää sen vielä kukkapenkkiin talvehtimaan.
Valkoisen syysleimun alun sain naapurilta. Nyt olen jakanut sitä jo useampaan paikkaan. Se, mikä viihtyy naapurissa, viihtyy useimmiten myös meillä. Kätevää, kun saa valmiiksi testattuja kukkia...

Sain kultapallon alun vuosia sitten ystävältäni Fiskarsista. Se on levinnyt ja kasvoi tänä vuonna nätisti jopa ilman tukia. Krassia olen kasvatellut joitakin vuosia, ja kerännyt aina siemenet seuraavaa vuotta varten. Itäminen on hieman vaihdellut, muuta kyllä aina joitakin varsia on lähtenyt kasvamaan.


Sisällä talossa kukkii naapurilta pelastamani orkidea, joka on jo kukkinut useamman viikon. Orkidea on yksi lempikukkiani!

Täällä sairastuvalla hörpin Anti-Stress-yrttiteetä ja yritän valvoa kärttyisän toipilaan läksyjen tekoa. Kukat valikoituivat tämän illan aiheeksi myös syystä, rauhoittavat kummasti levotonta mieltä. Onneksi pääsemme viikonloppuna hyvien ystävien seurassa kesäkotiin sienestämään ja nauttimaan alkusyksyn tunnelmista. Toivotaan, että tauti on siihen mennessä selätetty.

Leppoisaa ja rentoa syksyistä viikonloppua! Nautitaan syksyn väreistä ja tuoksuista! Sienimetsään nappaan mukaani kameran. Jos ei sienisaalista, niin jospa vaikka muutama onnistunut kuva...

Satunnaisia tunnustuksia

Sain Mannukalta tällaisen tunnustuksen. Lämmin kiitos! Tällainen muistaminen lämmittää aina mieltä! Tunnustukseen kuuluu kertoa seitsemän asiaa itsestä ja jakaa tunnustus seitsemälle eteenpäin.


Hmm. Seitsemän asiaa minusta:

• Olen pohjoisen tyttö. Vaikka olen asunut jo puolet elämästäni täällä etelässä, säilyy jokin yhteys.
• Tykkään teestä. Juon päivässä monen monta kupillista erilaisia teelaatuja. 
• Kierrätys on minulle tärkeä asia. En haluaisi laittaa käyttökelpoisia tavaroita roskikseen. 
• Kirppikset ovat lähellä sydäntäni. Suurin osa lasteni vaatteista on kirppareilta lähtöisin. Ostan myös itselleni ja kotiimme paljon tavaroita kirppareilta.
• Olen enemmän suolaisen kuin makean ystävä.
• Olen nopea lähtijä. Meidän suurperheemme on yleensä aina paikalla ajoissa, jopa hieman etuajassa. Tästä (tai laiskuudesta) johtuen liikun nykyisin useimmiten suht naturellina ilman meikkiä.
• Minulla oli muutama vuosi sitten rastat. Tykkäsin niistä kovasti, ja ehkä joku päivä taas...

Haluan luovuttaa tunnustuksen eteenpäin muutamalle ihanalle blogille:
Kirsikkapuun Kirsikalle,
Jotain sinistä -blogin Sinille,
Eilen tänään huomenna -blogiin,
Toukokuun Tytön Hannikselle,
Niinan unelmien Niinalle,
Villaketulle ja 
Vintage living -blogiin!


Piristätte päiviäni! Kiitos siitä! 


ps. Jatkan satunnaisia-sarjaa pikkutyttöjen huoneen kuvalla. Satunnaisia sairaspäivän tavaroita viime vuoden lopulla virkkaamani maton päällä...

Juotiinko teillä Viri-kaakaota?

Eilinen rentoutusreissu kirppikselle tuotti tuloksena mm. tämän Viri-kaakaopurkin. Sijoittelin siihen herkkujani, liitulakuja ja kuvailin purkkia kuistilla esikoisen kasvattaman paprikan ja oman myrttini vieressä. Myrtti oli muuten keväällä saamassa lähtöpassin, kun innostui tänä kesänä tekemään reippaasti uutta versoa. Lisätalvi sisällä siis edessä. Taustalla näkyy muuten yksi kesän kirppiksiltä löytämäni vanha laatikko. Niitä riittää...


Nämä Viri-kaakaopurkit kuuluivat lapsuuteeni. Äidillä on niitä vieläkin pitkä rivi. Hän säilyttää niissä keittiön erilaisia kuiva-aineita. Itsekin päätin aloittaa keittiössä projektin, jossa sijoittelen erilaisissa pusseissa lojuvia kuiva-aineita pelti- tai lasipurkkeihin. On paljon käytännöllisempää ja myös kauniimpaa. Mitähän tähän laittaisi, kun lakut on syöty?


Viikko on vierähtänyt kotona sairastuvalla. Kuopus alkaa olla kunnossa, mutta kaksi isointa sairastaa nyt. Minä olen hyödyntänyt ajan käymällä kaappeja, laatikoita ja pussukoita läpi. On ollut jotenkin rentoa, kun ei ole tarvinnut muistaa mitään aikatauluja, on vaan oltu. Eilenkin vietettiin leppoisaa elokuvailtaa poppareiden ja limun ääressä. Koko perhe yhdessä.


Mukavaa alkavaa viikkoa! Minkähän laatikon tänään tyhjentäisin?

Leikkimökki

Kesäkotimme leikkimökki on pieni ja matala. Esikoinen ei mahdu sinne seisomaan, mutta voihan siellä istuakin!

Kesän hitti on ollut postilaatikko. Sinne on ilmestynyt mukavia, makeita viestejä ja jännittäviä, "postipojan" jättämiä kirjeitä. Miten jännää onkaan juosta aamulla katsomaan, onko postipoika käynyt!


Toinen suosittu leikki on ollut karkkikauppa. Olen löytänyt kirppareilta erilaisia lasi- ja peltipurkkeja, ja niihin on kiva ostaa nameja karkkipäivänä. Lapset ovat tehneet itse leikkirahaa ja hoitaneet kaupankäynnin – sekä tietty karkkien napsimisen! Lopuksi on sitten leikisti tiskattu astiat.


Tässä muutamia otoksia leikkimökistä. Leikkimökkihän on rakennettu mökin remontista yli jääneistä materiaaleista, joten sisustuskin on toteutettu kierrätysperiaatteella!

ps. Lisää kierrätysasiaa... Kuopus on ollut viimeiset kolme päivää kuumeen kourissa, ja minä olen käynyt lasten vaatekaapit ja -pussukat läpi. Ylimääräistä kamaa olisi kirpparilla asti. Kuulin vaan, että vakkarikirppis on nostamassa viikkohintaa 42 euroon!!! Hieman sapettaa! Taidankin kerätä kamat kassiin, ja jaella naapurustossa! Menee fiilis kirppareista!

Helmiä pöydässä

Eilen pääsin kattamaan juhlapöytää pariin otteeseen. 


Aamupäivällä vietimme naapuruston kotiäitien yhteistä kahvihetkeä. Yksi meistä on huomenna työelämässä, ja täytyy myöntää, että mieli on hieman haikea. Minun kotiäitiyteeni nimittäin on kuulunut kautta vuosien vahva sosiaalinen verkosto, ts. lähistöllä asuvat muut kotiäidit, jotka ovat auttaneet jaksamaan syksyn harmaat kuriskelit ja talven viimat.


Kahvipöytään pääsivät kesällä äitini kaappien kätköistä saamani Kastehelmet. Olen ihaillut näitä lehtien palstoilla, ja kesällä äitini totesi, että vie pois vain, hänellä on uudempia käytössä. Jälkiruokakulhot jätin kesäkotiin, mutta tarjoiluvadin, kakkuvadin ja pikkulautaset säästin kotikaappiin.


Iltapäivällä vietettiin kesällä vuosia täyttäneen 8-vuotiaan kaverisynttäreitä. Yhdeksän poikaa, yksi tyttö ja siihen päälle omat lapset tiesi aikamoista hässäkkää. Olisikin ollut "helmiä sioille" kattaa näitä Kastehelmiä siihen juhlapöytään.


Synttärijuhlien järjestäminen alkaa tässä vaiheessa vuotta (kolmet takana, yhdet tulossa) käydä työstä. Ei siis julkaisukelpoisia kuvia näistä juhlista. Tärkeintä oli, että itse sankari oli tyytyväinen, ja muisti jopa kiittää äitiä illalla juhlien järjestämisestä!


Surrautin muuten jälleen ongintapussukat pojan valitsemasta kankaasta. Nopeaa ja kätevää... Ja toistaiseksi ainakin kelpaa lapsille!

Mukavaa viikkoa kaikille! Anonyymit, käykäähän tekin jättämässä viestiä. Nyt sekin onnistuu!