torstai 12. marraskuuta 2009

Virkkuukoukku hukassa!




Minulla on monta keskeneräistä virkkuutyötä. Yhteistä niille on se, että ne ovat suht simppeleitä, koska minulla ei tällä hetkellä ole riittävän rauhallista tehdä mitään vaikeampia kuvioita. Tänään sitten päätin jatkaa yhtä niistä, mutta sopiva virkkuukoukku oli hukassa. No, tulipahan siivottua aika monta nurkkaa, ja samalla kaivattu koukku löytyi. Pääsen taas jatkamaan isoäidinneliöitä.

Blogiotsikon takana näkyvä peitto ns. valmistui jo viime viikolla, mutta kun mittasin sitä koottuna kuopuksen sänkyyn, en ollutkaan vielä tyytyväinen ja päätin jatkaa sekä pituutta että leveyttä. Tämä neliöiden virkkaaminen on mukavaa, rentouttavaa puuhaa, mutta tuo peiton kasaaminen koettelee hermoja.

Toinen työn alla oleva juttu on tuo kuvassa näkyvä matto. Olen tuhonnut jos jonkinlaisia tekstiilejä sen leikkelyksiksi. Mm. useita pussilakanoita, t-paitoja, pöytäliinan ja keittiöpyyhkeen. Se on oikea leikkelyssyöppö. Tuolla Sarah Kay -kuvissa näkyy työ hieman edistyneenä. Siitä on tulossa pikkutyttöjen huoneen matto, eli vähän saa vielä kasvaa.

Tämä pieni värkkääminen tuottaa mahtavaa iloa, kun tässä kaiken hässäkän keskellä saa jotain muutakin näkyvää kuin puhtaita astioita tai pyykkejä. Lisäksi toteutan tässä kierrätystä, eli sinne vaan kaikki langanpätkät ja kulahtaneet tekstiilit.

Nyt siirryn sitten virkkuukoukun pariin. Toipilaslapset tuijottavat Miyazakin Totoroa, joka on yksi suosikkileffoja meillä. Miyazakista voisin postailla myöhemmin erikseen.

3 kommenttia:

  1. Minulla ei niinkään ole koukku hukassa vaan virkkaus sinällään.
    En osaa ja muista kaikkia kouluoppeja olisi muuten kliva tehdä kaikkea.
    tiina

    VastaaPoista
  2. Kuin myös täällä "opit" kateissa! Minkänumeroinen koukku tarvitaa mattoon ja onkohan jossain ohjeita vai riittääkö kun vaan alkaa virkkaamaan ympyrää?

    VastaaPoista
  3. Korpikuja ja Nina: kannattaa napata virkkuukoukku ja jotain jämälankaa ja aloitella ihan pannulapputyyliin. Kyllä ne perusjutut sieltä takaraivosta palaavat. Onnistumisen ilo on aika mahtava!

    Tuon maton voi tehdä itse kokeillen, mutta minulla oli ohje kirjasta Sinivalkoista. Iloisia ideoita kotiin./Marianne Arnesen ja Rudolf Helberg (WSOY). Kirjan ohjeen avulla pääsin heti työhön, eikä tarvinnut kokeilla ja purkaa!

    Työniloa!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!