Tällä viikolla olen miettinyt kovasti syntyjä syviä. Elämä on pysäyttänyt. Tuttavaperhe sai suru-uutisen, joka on saanut miettimään elämää ja olemista.
Olen poltellut kynttilöitä, lueskellut viisaita sanoja ja purkanut pahaa oloa käsitöihin. Oma perhe tuntuu nyt niin rakkaalta ja ainutlaatuiselta. Meillä on jaettu paljon pusuja ja haleja. Lasten myötä arki rullaa onneksi omalla painollaan eteenpäin. Turvallista ja eheyttävää.
Huomenna on pyhäinpäivä. Päivä sai meidän perheelle uudenlaisen sisällön. Vietämme sovitusti halloweenia hyvien ystävien kanssa, mutta muistelemme myös niitä, jotka täältä jo ovat poistuneet.
Leppoisaa viikonloppua! Pitäkää huolta toisistanne! Eläkää tässä hetkessä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen pahoillani menetyksestä. Olen tämän pienen elämäni varrella oppinut sen, että elän kuin viimeistä päivää, siis positiivisesti ja sovin kaikki päivän riidat ja torat ennen nukkumaanmenoa, koskaan ei tiedä koska on se viimeinen päivä...mukavaa viikonloppua kaikesta huolimatta. ♥
VastaaPoistaVoi mäkin olen sitä ajatellut paljon. Se on koko ajan mielessä, taustalla ja pinnalla. Kuin möykky mahassa.
VastaaPoistaEnkeleitä, lämpimiä ajatuksia, niitä lähetän ilmoille...
Voivoi teitä, ajattelen lämmöllä! Niin, miten sitä aina muistaiskin sen, että meillä on ihan hyvä just näin ja nyt.
VastaaPoistaMukavia halloween-kekkereitä kuitenkin, ja kas, samoissa virkkauspuuhissakin näemmä ollaan oltu :)
Kiitos Juhlista Nonna! Täällä illalla vielä kirjoittelen ja parantelen peruukin aiheuttamaa päänkipua ihan näin etukäteen :)
VastaaPoistaKiitos kaikille rsemppiviesteistänne! Elämä jatkuu...
VastaaPoista