Maalinkatkua ja rasvaista torttua

Tällainen arkinen alkuviikko. Hammastarkastusta, kodin oikomista, pyykinpesua ja muuta semmoista. Jakokulmia ja virkuuhommia. Ja pientä maalausta.

Alkava reikä lempileggareissa aiheutti pienen kukkabuumin. Onpahan neidillä mistä valita se oikea paikka!

"Reikiä nolla" -tulosta juhlistettiin kaupan Runebergin tortuilla. Puolikas sellainen riittää, todettiin esikoisen kanssa. Kumpikaan emme erityisesti välitä makeasta. Onneksi!

Mukavaa lumista viikkoa!

Ps. Mulla alkaa torstaina kirppisviikko. Kaikki pk-seutulaiset tervetuloa kurkkimaan Akseliin pöytää 2!

Painting and crocheting. Washing and mending. Just an ordinary day!

Viikonlopun menovinkki

 Tulin vaan vinkkaamaan, että Fida lähetystoreilla on vielä huomisen kaikki 50 prossan alessa. Siinäpä shoppailuvinkkiä!

Kävin tänään isoimman neidin kanssa valkkaamassa parhaat päältä, ja kyllähän niitä löytyi... Tämä possunpunainen täysipuinen hylly on pikkuneitien tuleva barbitalo, ja noilla palikoilla harjoitellaan kuopuksen kanssa lukemista!

Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle! Pidetään tuollainen mukava etukeno lumiukon tapaan!

 Just some flea market shopping from today! Have a nice weekend!

Kalsarimatto

Naapurin rouva antoi minulle syksyllä pari laatikollista matonkuteita, joita hän oli vuosien saatossa leikellyt ja säästellyt matonkutomista varten. Nyt rouvan ranteet ovat siinä kunnossa, että kutominen ei enää onnistu, joten minä sain ihanan saaliin.

Kaivelin viikonloppuna kuteista herkullisimpia esiin mattoa varten. Suurin osa kuteista on selvästi vanhoista vaatteista. Meillä oli lasten kanssa hauskaa, kun arvuuteltiin, mistä vaatteesta kukin kerä on syntynyt. Osa lienee vanhoista pitkistä kalsareista – tai näytti ainakin siltä – joten tämä matto on kalsarimatto. Oli siellä joukossa selvästi mummomaisia leninkejä ja verhotkin.

Aika räväkkä, ja melko retroinen. Kokeilin matossa hieman erilaista pintaa, tein reikiä ihan oman fiiliksen mukaan. Reunaan tein nirkon. Seuraavaksi sitten ehkä vähän pitsisempi versio, joka voisi muistuttaa valkoista pitsimattoa, jonka tein jokunen vuosi sitten Kauhavan Kangasaitan Pyöreä Auramatto -mallilla. Siitä löytyy kuvia täältä.

Vinkkinä muuten muille matonvirkkaajille: matto kannattaa lopuksi silittää kostean vaatteen läpi. Kuprut siliävät yllättävästi. (Tosin mullahan sellaisia ei synny...)

Mukavaa viikon jatkoa! Viikonloppu taas yllättävästi siintää lähellä!

I crocheted this carpet of yarn that my neighbor had made of old clothes. She cannot do needlework anymore, so I got some very nice material for my carpets. This one is made of old long johns, I guess. Funny and looks quite retro. It looks a little bit like this one lace carpet that I made a couple of years ago.

Pieni huijaus

Auringonpaiste paljasti tahrat ikkunoissa. Kerään täällä tarmoa ikkunanpesuprojektiin...

Keittiöstä vapautui Maison Bellen suihkepullo, ja viime vuonna tuli jo ostettua erään blogipostauksen yllyttämänä Lidlin ikkunanpesuainetta. Se tuli jo syksyllä testattua ja hyväksihavaittua, mutta tuo pullo... vähän tylsä. Niinpä sitten siirsin pesuaineen toiseen pulloon ja laitoin siihen oman etiketin. Nyt sitten rätti käteen ja ikkunoita puunaamaan!

Ja jos puunaus ei vielä maistu, voi tuunata vaikka kaikki pullot siivouskomerosta!

The bottle of window cleaner was a little bit boring. I had an empty bottle of Maison Belle and some nice paper. Now I have a nicer bottle of window cleaner. Let´s clean!

Uutta tekniikkaa

Meille on vuodenvaihteen ympärillä ilmaantunut paljon uutta tekniikkaa.

Pukki toi minulle lahjaksi iPadin. Minä en pelaile (paitsi välillä sanajahtia), mutta nyt saan onneksi hallinnoida omaa laitettani ja laittaa sen välillä kaappiin, kun tilanne koneen ympärillä kuumenee. Muita tabletteja meillä ei vielä ole, ja enpä tiedä tarvitaankokaan.

Pukki toi koko perheelle uuden yhteisen tietokoneen. Printteriä ei ole vielä asennettu uudelle koneelle, joten kun minun tänään piti välttämättä printata, kirosin tuon uuden koneen jonnekin...

Apinamies siirsi sim-korttini viime viikolla uuteen, häneltä käytöstä poistuneeseen älypuhelimeen, mun ensimmäiseen sellaiseen. Täytyy sanoa, että minulla on ikävä vanhaa keveämpää luuriani. Nettiyhteyttäkään en kaipaa klohmuuni. En ole myöskään tottunut naputtelemaan tekstiä kosketusnäytölle, vaikka sormeni ovat ihan normisirot.

Tästä voitte päätellä aika helposti, että minä en pidä uudesta tekniikasta. En tykkää siitä, että jatkuvasti tulee uusia versioita ja aina pitäisi opetella uusia tapoja käyttää laitteita.

Olenko siis ihan mennyttä? Keski-ikäinen kalkkis? Pitääkö ihmisen innostua kaikesta uudesta ja opetella innolla uusia versioita? Olenko ainoa (äitini lisäksi), joka ei tykkää uudesta tekniikasta?

Tätä pohtiessani koin ahaa-elämyksen: Minä eläisin mieluummin vaikkapa 70- tai 80-luvun tyyliin. Sen lisäksi, että tekniikka on mennyt huiman askeleen eteenpäin, kaikki muukin laukkaa vauhdilla eteenpäin. Elämme nopeammassa syklissä. Lasten pitäisi saada uusi puhelin (vähintään) joka vuosi, tavaraa tulee ja sitä yritetään saada menemään. Elämää eletään jotenkin nopeammin...

Vaikka itse ehkä pystyn elämään rauhallisemmassa tempossa, miten opetan tämän lapsilleni, ilman että he kokevat olevansa huonompia ja jollain tavoin köyhempiä? Tajuavatkohan he joku päivä, että vanhempien valinnat olivat ehkä kuitenkin hyviä, jollei parhaita...

Jotta tämä ei menisi liian syvälliseksi, mukana muutama kuva tämän päivän hitaampitempoisesta harrastuksesta. Minä sitten tykkään, vaikka vielä en ole uskaltanutkaan selkään...

ps. Joku oli vähän linssilude! Ja mä olin polvillani...

 I don´t like new technique. All the machines have new versions and there is always something new to learn. Do I have to? Am I too old and kind of oldfashioned if I´d rather live in the 70`s? Life was much slower and I would say easier...

Today we were slower with these lovely horses!

Väreillä on väliä

Vaikka ulkona ajoittain pakkanen paukkuu, tuntuu jo pikkuisen keväisemmältä kuin kuukausi sitten. Valo on lisääntynyt huimasti ja linnut laulelevat ihan uudella innolla.

Joulukoristeet on pakattu (ihan pikkuisen aikaa sitten, hmm) ja perinteiseen tapaan katselen taas heleitä, keväisiä värejä sillä silmällä...

Käsiini sattui hollantilainen kirja "Väreillä on väliä". Kiva kirja väreistä, mutta löytyy sieltä värittömämpiäkin sisustuksia!

Se on kevään merkki! Ensin hiihdellään keväthangilla ja kaivetaan arskat esiin! Sitten kotiin heleyttä!

Värikästä viikkoa!

Even though it´s been quite cold here In Finland, I can feel the spring in the air. A lot of sun shine and the singing birds. That means color to me! Color at home. Have a colorful week!

Lampun uusi ilme

Muistatteko, kun maalailin muutama viikko sitten kaikenlaista mustikkamaidon värisellä maalilla?

Puinen lampunjalka oli yksi maalattavista, ja se jäi vielä odottamaan varjostimen tuunausta. Nyt sekin on hoidettu. Revin vanhasta varjostimesta – joka tosin ei ole kuulunut tähän lamppuun  – kankaan irti ja kieputtelin naapurilta saamaani matonkudetta varjostimeen. Kude on ollut joskus oikein ihana retroinen pussilakana, ja naapuri oli sen jo ehtinyt repiä. Minulle se olisi kelvannut kankaanakin, mutta onneksi sain edes kuteen käyttööni. Kuteen päät kiinnitin varjostimeen liimalla.

Ajattelin vielä ostaa valaisimeen himmeämmän lampun, mutta se ehtii, koska lamppu on menossa kesäkotiin. Tämä on taatusti jatkossakin yksi lempparilamppuni! Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. (Saako Suomessa näin kehua retostella tekemisillään???)

Mukavaa, valoisaa viikkoa!

An old lamp got a new look. Paint, old fabric and a little bit glue. Easy and nice! Our summer house has got a new favorite lamp!