Neljä alle 10-vuotiasta lasta, puuhakas mies ja ahdas koti. Siinä tekijät, minkä takia tuo otsikon fiilis aina välillä iskee. Onneksi ei ihan joka päivä. Sen välttelyssäkin onneksi kehittyy.
Nautin siististä kodista. Haluan rentoutua ja istahtaa omiin hommiini (=käsitöiden pariin) vasta kun ympärillä on edes siedettävän näköistä. Tälläkin hetkellä haluaisin kaivaa esiin kaikkea pirteätä ja värikästä ruskea-valkoisen tylsän joulunjälkeiskauden jälkeen. Mutta aina ei ehdi. Iskee tuo otsikon fiilis...
Silloin keitän kupposen ihanaa Clipperin teetä ja istahdan hetkeksi alas. Kohta ei-kaivattu fiilis menee ohi ja mamma jaksaa taas...
Mites teillä? Onko tuttu vieras tuo otsikon sana ja miten selviätte siitä?
Mä oon aika armollinen itseäni kohtaan, joskus vähän liiankin armollinen :-) Nytkin vieressä odottaa korillinen puhdasta pyykkiä, olohuoneen pöytä on piukassa lasten väritysvälineitä, lehtiä, kirjoja, dvd-levyjä jne.. kyllä ne siinä pysyy. Käsityöt on mun henkireikä ja teen niitä silloin kun siltä tuntuu, vaikka villakoirat vilisis nurkissa.
VastaaPoistaKovin on vaihtelevaista mun olotilani. Välillä haluan, että kaikki on just tiptop, enkä ovesta lähde ennen kun tiedän että kaikki on tehty. Joskus sitten ollaan vaan kun ne kuuluisat ellun kanat = )
VastaaPoistaArvaa vaan! Meillä kyllä tilaa riittää ja sitä siivoa! Mie oon "on- off" ihminen; välillä siivoan hullun lailla koko ajan ja taas on kausia kun ei kiinnosta kodinhoito ollenkaan...ja kun koti sekasin niin mikään ei suju!
VastaaPoistaJa joskus tuntuu ettei aika riitä kaikkeen mitä haluaa ja sit se iskee....riittämättömyys:/
Minä taidan olla aika sallivainen itseäni kohtaan. Eipä meillä tosin olekaan neljää alle 10-vuotiasta pöyrimässä jaloissa. Vain yksi alle sen ikäkategorian :) Tilanne on siis aika kiireetön. Minä annan pölyjen olla, jollei huvita siivota. Jonkun mielestä täällä voisi olla siivotonta, mutta minusta vain kodikasta. Tavaroita minäkin tosin kuljetan ahkerasti paikoilleen, sillä en pidä siellä täällä lojuvista esineistä ja kasoista.
VastaaPoistaVoi miten osuvasti kirjoitettu! Vaikkakin täällä vain 1 kpl alle 10-vuotiaita ja tilaa riittävästi... Tuo puuhakas mieskin voi tosiaan välillä saada riittämättömyyden tunteita aikaseksi :)
VastaaPoistaKyllä iskee tuo sama tauti ja en tiädä miten sen selätän mutta kai se aina ohikin menee sitten jotenkin.
VastaaPoistaSen myötä kun meille tuli kanit ja sairastuin niin jouduin luopumaan siitä tip top täydellisyydestä sillä ei vaan kertakaikkiaan rahkeet riittänyt joten pakko oli.Nyt vaan hermot tuppaa mmenee kun on papanaa ja tavaraa kämppä täys mut en voi muuta ku hetki kerrallan ja teen ku jaksan.
Tiina
Kyllähän tässä on pakko olla armollinen itselleen (ja samalla muille perheenjäsenille). Onneksi sitten välillä saa aikaa tehdä jotain pientä ja piristävää. Minä saan ainakin pienestä siistimis- tai näpräilytuokiosta pitkäksi aikaa uutta energiaa.
VastaaPoistaTäytyy vaan yrittää kerätä varastot täyteen energiaa, että sitten huonolla hetkellä, kun kaikki vaativat ja haluavat ja tekisi mieli vaan nostaa kädet pystyyn, on mistä ammentaa!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille meille välillä riittämättömille! =)
Niin tuttu kun vain voi!
VastaaPoistaTiedän kuitenkin, että itse olen rimani asettanut ylös, eikä niitä juttuja oikeesti minulta kukaan muu vaadi. Hetken kun hengittää ja asiaa pohtii, ymmärtää aina, että vuorokauteenkaan ei tule tunteja lisää vaikka kuinka haluaisi tämä äiti puuhastella.
Välillä pännii niin, että huomaan purkavani mieheen omaa riittämättömyyden tunnettani. Silloin on hyvä ihan oikeesti istua ja miettiä, että mikä Riittää ja mikä on sitten sitä ekstraa. Lopultahan ne pienet asiat on niitä tärkeinpiä!
Tsemppiä!
Täällä taas...
VastaaPoistaNo siis tuohan olisi voinut olla oma kirjoitukseni. Riittämyyden puuskat on lannistavia. Onneksi niistä pääsee aina yli. Hyvä tee auttaa asiaa (ja pala suklaata=)
Jaksamista!