Mun eka oma api

Ihastuin Ann-Claire Petitin virkattuihin eläimiin pari vuotta sitten. Ensimmäiseen sellaiseen taisin törmätä ihanassa Vintage Living -blogissa. Siellä hyppi silmille ihanainen apina milloin missäkin.

Viime vuonna ostin Köpiksestä meille ekan Petitin apinan. Se oli tuliainen kuopukselle, mutta itse nimitän sitä sohva-apiksi, koska äidin "toiveesta" se asuu olohuoneessa.

Nyt meillä asuu myös kopioapi. Näitä itsevirkattuja apeja on täällä blogistaniassa näkynyt, mutta ei vielä meillä apinalandiassa. Talohan on täynnä kiipeileviä apinoita, mutta nyt sohva-api sai ystävän.

Tästä se lähti...

...ja tällainen siitä tuli. Virkkasin sen Novitan Tiina-langasta. Paksusta langasta johtuen korvat ovat aika klohmut. Samoin kasvojen ilmeeseen en ole ihan tyytyväinen. Mutta onpahan kotitekoisen, "kotoillun" näköinen.

Uuden apin 4-vuotias omistaja tilasi jos jonkinlaista lisävarustetta: pitkät ripset, punaisen suun, rusetin päähän ja vaatteita. Saas nähdä, mitä toteutan...


Kuvailin apia esikoisen huoneessa. Huone on suht pieni, se on rakennettu entisestä vessasta ja vaatehuoneesta. (Mitäs nyt 6-henkinen perhe vaatehuoneella tekisi...)


Viime viikon ompelukonehuumassa tein esikoiselle jo kauan aikaa sitten luvatun viirinauhan. Kankaina oli vanhoja vaatteita ja muutama uusi Tilda-kangas.

Neidin ovessa on viime vuoden Köpiksen-reissulla hankitut sisustustarrat, joihin ihastuin Sidned-nimisessä ihanassa pienessä putiikissa.


Tuota apia väkertäessä sain ranteeni kipeiksi. Nuo kapeat kädet, jalat ja häntä saivat minut kai jännittämään käsiäni tavallista enemmän. Onko teillä muilla kokemusta moisesta? Pitäisiköhän ottaa särkylääkekuuri?

Lepoahan en voi ajatellakaan... Täytyy vaan ottaa jokin leppoisampi työ seuraavaksi.

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa sitä aloitteleville! Meillä alkaa loma, mutta kotona on yksi vatsatautipotilas. Voi pientä...

I