Tutustuin isoäidinneliöihin yli kaksikymmentä vuotta sitten yläasteella käsityötunneilla. Aloitin lisätehtävänä punareunaisen peiton, jota tein sekä koulussa että kotona. Silloin peitto kehittyi enemmänkin hartioidenlämmittimeksi, mutta useita vuosia myöhemmin innostuin lopettelemaan sen, ja nyt se on ihan iso peitto. Siinä on hyödynnetty jämälankoja koululta ja äitini koreista. Uusia lankoja ostin vain punaisia reunuksia varten. Värit ovatkin aika vahvat, sanoisinko...
Muutama vuosi sitten innostuin neliöistä uudelleen, ja tämän inspiksen seurauksena syntyi muutama tyynynpäällinen ja viime syksynä seuraava iso peitto. Tässä valkoreunaisessa peitossa olin hieman valikoivampi värien kanssa ja ostinpa jonkun uudenkin lankakerän. Tosin tässäkin suurin osa värikkäistä langoista on jämälankoja.
Minulla oli välissä puolen vuoden neliötön kausi, ja pari viikkoa sitten sormet syyhysivät tehdä jotain uutta neliöistä. Tällä kertaa syntyi nuken peitto 3-vuotiaalle Lillille synttärilahjaksi.
Tämän ärjynvärisen peiton ostin viime kesänä Hietsun kirpparilta 2 eurolla. Pakko oli napata mukaan jonkun mummeron kätten jälki. Nyt se palvelee ekaluokkalaisen poikani päiväpeittona.
Viime aikoina isoäidinneliöt ovat olleet varsin trendikkäitä. Niitä on näkynyt monissa sisustuslehdissä sekä perinteisemmissä että modernimmissa sisustuksissa. Hih, minä olen kerrankin ollut edelläkävijä, vaikka muuten kuljen trendeissä kyllä jälkijunassa!
Mukavinta neliöissä on minusta värien suunnittelu. En tee samanlaisia neliöitä, jotta homma ei menisi liian yksitoikkoiseksi.
Yksi tylsä kohta neliöissä on, ja se on tämä kääntöpuoli... Neliöiden kokoaminen ja lankojen päättely vaatii pitkää pinnaa!
Mutta onpahan sitten jotain kivaa vaikka jälkipolvelle annettavaksi. Kelpaisikohan peitto opiskelukämppään koristeeksi kymmenen vuoden päästä?
Voi kuinka kauniita peittoja ja tyynyjä. Olen ihan häkeltynyt. Minäkin tutustuin isoäidin neliöihin seitsemännellä luokalla koulussa. Innostuin kanssa virkkaamaan neliöitä kotona vapaa-ajalla ja tein niistä pienen peiton, joka on pyörinyt mukana kaikki nämä vuodet. Nyt en itse asiassa vaan tiedä, missä se seikkailee tällä hetkellä, olisikohan vintillä?
VastaaPoistaIhania neliöitä. =)
VastaaPoistaihania olet tehnyt itsekkin kiinostaisi kokeilla jos osaisin vaikka tehdä ja väritkin jo tiedän mutta se päättely on kaikista inhottavinta siinä hommassa.
VastaaPoistaTiina
Voi, ootpa sinä ollut viiteliäs!! Minun peittoprojektini on ollut pitkään jäissä, lankakin loppunee kesken. Enkä muutenkaan enää oikeen oo tyytyväinen lankalaatuun ja väreihin :) Tuossa päättelemisessäkin on juu oma urakkansa!!
VastaaPoistaHmm, tuo Jotexin peitto kotiutunee meille kevään kuluessa.. :)
Mä en ole (vielä) virkannut yhtäkään isoäidin neliötä, mutta suunnitelmissa on neliöharjoittelut vielä joskus.. kirpparilta olen ostanut yhden todella vanhan pastellisävyisen peiton ja Jotexin peitto rantautuu meillekin (vasta toukokuussa..). Mielestäni kauneimpia peittoja on melkein noi, joissa on ärjyt värit..
VastaaPoistaSä oot ollu edelläkävijä! Rakastan noita neliöitä, sullakin kauniit sävyt tulossa noissa alimman kuvan neuloksissa. Voi ei tuota päättelyn määrää...
VastaaPoistaNiin, neliöissä on varjopuolensa mutta lopputulos on hieno!
VastaaPoistaAivan ihania peittoja! Mä olen kans aivan ihastunut neliöihin. Sain pari vuotta sitten kaverin mummon perintönä ruskeapohjaisen, ja pidän siitäkin ihan älyttömästi. Tuo valkoinen on kyllä upein ikinä! Jotexilta minäkin odottelen vasta toukokuussa saapuvaa, pojalle päiväpeitoksi menevää isoäidinneliötä...
VastaaPoistaHih, kuinkahan monelle on tulossa tuo Jotexin peitto. Kuulostaa aika suositulta. Tosin oli sillä hintakin ihan kohtuullinen...
VastaaPoistaPitkän virkkuukauden jälkeen olen kaivanut ompelukoneen ruokapöydälle esiin. Pian pääsen esittelemään seuraavia tuotoksia!
Mukavaa torstaita kaikille! =)
Isoäidinneliöt on aina vaan niin hienoja ja kivoja :) Sinulla onkin hieno kokoelma niitä.
VastaaPoistaJaa, milloinkohan sitä ehtisi taas itse neliöitä tehdä... Täytyy pian yrittää!
Ja Lilli kiittää! :)
VastaaPoista