Virkkuukoukku hukassa!

Minulla on monta keskeneräistä virkkuutyötä. Yhteistä niille on se, että ne ovat suht simppeleitä, koska minulla ei tällä hetkellä ole riittävän rauhallista tehdä mitään vaikeampia kuvioita. Tänään sitten päätin jatkaa yhtä niistä, mutta sopiva virkkuukoukku oli hukassa. No, tulipahan siivottua aika monta nurkkaa, ja samalla kaivattu koukku löytyi. Pääsen taas jatkamaan isoäidinneliöitä.

Blogiotsikon takana näkyvä peitto ns. valmistui jo viime viikolla, mutta kun mittasin sitä koottuna kuopuksen sänkyyn, en ollutkaan vielä tyytyväinen ja päätin jatkaa sekä pituutta että leveyttä. Tämä neliöiden virkkaaminen on mukavaa, rentouttavaa puuhaa, mutta tuo peiton kasaaminen koettelee hermoja.

Toinen työn alla oleva juttu on tuo kuvassa näkyvä matto. Olen tuhonnut jos jonkinlaisia tekstiilejä sen leikkelyksiksi. Mm. useita pussilakanoita, t-paitoja, pöytäliinan ja keittiöpyyhkeen. Se on oikea leikkelyssyöppö. Tuolla Sarah Kay -kuvissa näkyy työ hieman edistyneenä. Siitä on tulossa pikkutyttöjen huoneen matto, eli vähän saa vielä kasvaa.

Tämä pieni värkkääminen tuottaa mahtavaa iloa, kun tässä kaiken hässäkän keskellä saa jotain muutakin näkyvää kuin puhtaita astioita tai pyykkejä. Lisäksi toteutan tässä kierrätystä, eli sinne vaan kaikki langanpätkät ja kulahtaneet tekstiilit.

Nyt siirryn sitten virkkuukoukun pariin. Toipilaslapset tuijottavat Miyazakin Totoroa, joka on yksi suosikkileffoja meillä. Miyazakista voisin postailla myöhemmin erikseen.