Sarah Kay asui lapsena huoneessani julisteina ja muina tavaroina. Nyt löysin kirjastosta tämän ihanan kirjan. Ihania kuvia ja söpöjä loruja! Varsinkin tuo hoitaja-aukeama on nyt osuva!
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä muistan ja minulla olikin niitä kortteja ja taisi olla jopa verhot.
VastaaPoistaOnnea uuteen blogiin ja innolla vaan bloggailemaan.
Tiina
Tulinpa heti vierailulle, kiitos vinkistä blogissani ja onnea uudelle blogille tänne!!! Kivaa, että aloitit sinäkin :-)
VastaaPoistaVautsi, mikä ylläri! Onnea blogille :) Kivalta näyttää, ja nimi, hmmm ;D ;D, on osuva tietyssä mielessä. Sulla onkin paljon näytettävää ja lisää tulee tasaiseen tahtiin.
VastaaPoistaMitenkäs pikkuiset? Meillä lapset toipilaita, mulla kunnon kuume. Otin lääkkeen, nyt hikeä pukkaa ja onneksi olo kohentui.
Kiitoksia kommenteista ja tervetuloa uudelleen!
VastaaPoistaHanni: Täällä tauti etenee. Pienin apina oli yöllä yli 40 asteen kuumeessa, joten röh röh vaan! Onneksi nyt kuume on laskenut ja leikit sujuvat.
Mulla on nyt sitten hyvin aikaa tutustua blogimaailman ihanuuksiin! =)
Onnee uudelle blogille!
VastaaPoistaMuistan toki sarah kayn, mulla oli ystävävihkona just tuolla kuvalla oleva vihko, jossa isompi tyttö tarjoilee pienemmälle teetä.. Siis sellanen vihko, kun piti kirjottaa runonpätkä ja liimata kiiltsuja tms mukaan ja se kiersi kaikilla kavereilla ja tuttavilla. Mahtaaks sellasia enää kukaan kirjotellakaan?