Jouluperinteitä vai pakkopullaa?

Meille tuli eilen postissa iso nippu joulukortteja. Lapset availivat niitä kuoristaan ja lukivat tervehdyksiä. Eilisestä nipusta noin puolet oli sellaisilta sukulaisiltamme tai tuttaviltamme, joita lapset eivät tunnistaneet nimeltä ainakaan heti.

Jäin pohtimaan korttirumban tarkoitusta. Onko mitään järkeä, että vuoden ainoa yhteydenpito tapahtuu joulukortin välityksellä? Minulla ainakin hälytyskellot soivat, kun vastailin lasten kysymyksiin siitä, kuka kukin kortin lähettäjä on. Olemmeko me liian laiskoja pitämään yhteyttä vuoden aikana vai saako osan vanhoista ystävistä tai sukulaisista "unohtaa"?

Tänä vuonna ehdottelin apinamiehelle, jätettäisiinkö joulukorttien lähetys kokonaan väliin. Hän ei ihan vielä lämmennyt ajatukselle, joten kompromissina päädyimme siihen, että kortit lähetetään "vanhemmalle ikäpolvelle", ts. tädeillemme ja sedillemme. Meiltä lähti siis vajaat kymmenen korttia liikenteeseen. Vielä ei kaduta, vaikka eilen totesinkin tulleita kortteja lukiessani, että tämä ja tämä ei saa korttiamme.

Sama pohdinta sopii moneen muuhunkin joulun perinteeseen. Mitä laitetaan pöytään, paljonko siivotaan ja ketä tavataan. Minä alan pikkuhiljaa jouluaaton lähestyessä kallistua "piilopirttijoulun" vietolle ilman suuria esivalmisteluja! Olenkohan ainoa?

ps. Ensi vuonna meidän laatikkoomme ei taida kolahdella kortin korttia... Kuten huomaatte, meillä on vielä hyvä määrä itsetehtyjä kortteja jäljellä. Kääk.

We have received quite a lot of Christmas cards from friends and relatives. Many of those are from people that we haven´t met for a while, so our kids don´t know them by name. Is this ok, or have we been too lazy keeping in touch with our relatives. Or is there something wrong with our Christmas traditions? Can we forget about sending cards to older friends?  
What about other Christmas traditions? Do we like them or do we do things in traditional ways, because they have always been done that way?