Eskarineiti teki leirillä ihanan sydämen puunvärisistä helmistä. Se pääsi aitiopaikalle eteisen seinälle.
Samalla päätin testailla muitakin puunvärisiä juttuja. Nämä taitavat olla kovasti tulossa sisustusrintamalla. Pärekoreja ja sorvattua puuta. Näyttää ihan kivalta pieninä erinä vaikkapa mustan ja valkoisen kanssa.
Kohta harmitellaan monissa kodeissa piiloon maalattuja paneeliseiniä. Ihania kellastuneita mäntypintoja. On niitä ollut meilläkin, enkä oikeasti todellakaan kaipaa niitä esille!
Mitäs mieltä sinä olet puunvärisistä jutuista?
ps. Kuvausassistentti päätti suojautua.
My daughter made a beautiful heart of wooden pearls. I love it and it found a place on the wall of our vestibule. I also found some other wooden things and took some pictures of them. It seems like wooden things are the next trend in interior design. Do you like it?
Voi minä rakastan kaikkea puunsävyistä! Mitä karheampi ja luonnollisempi sen parempi. Monissa rintamamiestaloissa olen kauhistellut kun uudet asukkaat ovat halunneet maalata puunvärisen sormipaneelinsa eteisestä tai portaikosta. Minusta ne ovat niin hienoja!
VastaaPoistaMä olen aina tykännyt kauniista puunväristä, kuten koivusta, tammesta ja tummuneesta hirrestä. Kauniiksi en kyllä lue sitä keltsiä mäntyä : )))
VastaaPoistaJaaha, pitäiskö sittenkin vielä odottaa tuon kellastuneen katon maalauksen kanssa?? NO EI!!
VastaaPoistaMä en kyllä hirveesti tykkää puunsävyistä.. oon maalityyppi.
MÄ tykkään vain semmoisesta OIKEIN vanhasta tummuneesta puupinnasta, en muuten.. en vaaleasta enkä kellertävästä männystäå..blaah.. taidan minäkin olla ihan maali-tyyppiä. :/ eli en yhtään trendikäs. Heh!
VastaaPoistaMinua ei puunvärisyys miellytä yhtään. Kotona olen maalannut kaiken puunvärisen piiloon. Jäljellä on enää yksi jakkara, jonka mies sattui ostamaan vastikään.
VastaaPoistaRupesin heti katselemaan noita sorvattuja kynttilänjalkojasikin, että näyttäisivät hyvältä pinkkinä ja limenvihreänä.
:-D
Vanhasta puusta tykätään jonkin verran täälläkin..Tosin kyllä valkoinen vie voiton.Tai hyvin tumma puu, onko ne sitten tummaksi petsattua tai jotain...? Varsinkin tummunut manty tekee hyvinkin tunkkaisen ilmapiirin, valkoinen taas raiakstaa ja antaa valoa kummasti. Koivusta en ole ikinä tykännyt. ihmettelen aina, kun koivua mainostetaan lämpimänä ja minä taas koen sen todella kylmänoloiseksi huonekaluissakin.
VastaaPoistaMerja: Minäkin olen katsellut noita sormipaneeleja hieman epävarmoin fiiliksin. Puunvärisinä niissä näkyy historia, mutta ymmärrän kyllä, että vaaleaksi maalattuna ne tuovat tosi paljon valoa tilaan. Mutta fiilis muuttuu...
VastaaPoistananna: Vanha tummunut puu esim. lankkulattioissa on mahtava. Meillä isännällä on työn alla keittiön pöytä vanhoista lattialankuista ja pohdin kovasti, mitä sen pinnalle tekisi. Ei ainakaan valkoiseksi, mutta ehkä tummempi petsi.
Mannukka: I know the feeling. Meillä olohuoneen sisäkatto kellastuu kellastumistaan ja kaipaisi kovasti valkopesua. Mutta... kun täällä asuu kaksi aikuista...
anni: Minäkin olen vuosia ollut maalityyppi, mutta huomaan, että fiilis on vähän muuttunut!
Susanna: Ja se jakkara taitaa saada pian maalipinnan, vai mitä? =)
Saga: Kellastunut mänty on oikeasti kyllä munkin inhokki. Epäilenpä, että siitä tulisi trendikäs, vaikka näin väittävätkin...
Kaikkia puunsävyjä katselee ihan mielellään ainakin muilla, mutta omassa kodissa ei mäntyä tai ihan vaaleaa koivua ole näkynyt.
VastaaPoistaNyt jos saisin taikasauvasta laittaa kalusteet uusiksi, maalattua pintaa olisi kyllä aika paljon vähemmän ja tilalla ronskin rouheaa puupintaa. Ja aloittaisin ihan keittiön pöydästä...
Jos oikein muistan niin etkös sinä saa kesällä sellaisen unelmapöydän keittiöösi!?! :)
Mulla on maku muuttunut vuosien kuluessa minimalistisemmaksi, luonnollisemmaksi ja rouheammaksi, joten puun pitää olla itsensä värinen. Varsinkin silkinhimmeäksi patinoitunut harmaa haapa on uskomattoman kaunista.
VastaaPoistaMe teemme huonekaluja itse kierrätystavarasta, luonnosta kerätyistä oksankäppyröistä tai muuten vain alkuperäiseen tarkoitukseensa sopimattomasta puutavarasta. Korkeintaan parafiiniöljyä tai mehiläisvahaa heitetään pinnalle. Muutamia lahjoiksi tehtyjä kaluja on petsattu. Kovalevypintoja ollaan kyllä antaumuksella maalattu ja tehty erilaisia kokeiluja.
En voi ymmärtää valtaisaa valkoisen fanitusta, kaikki huonekalut/tekstiilit/koriste-esineet ovat valkoisia ja niihin sidotaan pikkusieviä rusetteja x(.
Kuvassasi on muuten lastukoppa, ei pärekori :)
Luonnonmateriaalit on kauniita. VARSINKIN vanha ajan kuluttama puupinta! Vanha lauta, vanha hirsi, oijoi! (Oksaisista mäntypaneleista en kyllä kovin paljon pidä;)
VastaaPoistaKaunis on tuo sinun luonnonkaunis kynttilä ja astia -asetelma.
Pikkupaju: Sulla onkin mielenkiintoinen blogi, palaan myöhemmin uudelleen! Tuo mun kori näissä kuvissa on tuollainen "Kiina-versio", onneksi on ihan oikeitakin koreja. Meidän sieniperheessä niitä tarvitsee!
VastaaPoistaHyvä Mieli: Niinpä, vanha puupinta on niin kaunista, että sellaista ei tee mieli peittää maalin alle. Mutta kellastunut mänty onkin sitten toinen juttu! =)
Se keltainen mänty ei nappaa, mutta muuten kyllä. Ja mitä kuluneempi ja vanhempi, sen parempi :)
VastaaPoistaIloista viikonloppua!
Merja K: Kuluneesta puusta tulevat mieleen vanhojen talojen kynnyslaudat, jotka ovat ihanan muhkuraisia! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaAikaisempaan viitaten; enpä ole tullut ajatelleeksi, että lasten kanssa voisi mennä Ateneumiin - täytyy pistää harkintaan...
VastaaPoistaMeillä on miltein kaikki mäntyiset mööpelit saaneet armotta valkoisen maalipinnan.
Koivunen ruokailuryhmä odottaa käsittelyä sillä vaalea koivu ei myöskään ole mieleeni, lämpökäsitelty olisi ihan eri juttu...
Tervaleppää taas rakastan (varsinkin ihan vaan pellavaöljyttynä), joten niitä paria tervaleppäkalustetta tuskin tulen koskaan sen kummemmin käsittelemään (vaikkakin "valkoisen kauden" ollessa huipussaan harkitsin sitä hetkisen - onneksi iski laiskuus...).
Myös taulujen kehykset ovat hiljalleen muuttuneet puunvärisiksi ja luonnollisen väriset korit ovat alkaneet houkuttelemaan.
Rintamamiestalojen sormipaneelit ovat hienoja - tosin ymmärrän myös sen, että valoisuutta tavoitteleva haluaa maalata ne vaaleiksi.
Meillä on mökillä tuvassa sellaista 1800-luvun tummaa hirttä: ihanaa (tosin hirsien raoista tippuva sammal on välillä ärsyttävää...)!
Hiihtoloma terveisin ja pussista vielä kiittäen:
Hanna(-Maija)
kamomilla: Anteeksi, ystävä, ohitin sinut aiemmin! Juu, meille on työn alla pöytä vanhoista lattialankuista. Nyt mietinnässä, mikä pöydän sävy ja mistä jalat. Valkoista ei tule, en halua peittää lankkujen luonnetta, mutta tummempi petsi kiinnostaisi. Nuo vanhat lankut pitää kuitenkin hiota, joten se vanha pinta yksinään ei onnistu.
VastaaPoistaHanna(-Maija): Minäkin huomaan, että pieninä erinä ja tietyissä paikoissa puun väri alkaa miellyttää. Meillä tosin tässä kodissa lähtötilanne oli niin kirjava eri sävyisen puun osalta, että kaikki on haluttu valkaista. Mutta kesäkodissa tilanne on eri, kun on vanhaa pintaa... Kiva, jos kassin sisältö tulee käyttöön.