tiistai 16. elokuuta 2011

Loppuja vai alkuja?




Eilen oli harmaa tihutuspäivä. Kameraa en ottanut edes esille, kun ei ollut valoa. Ajattelin samalla surullisena, että tämä on nyt jonkin jakson loppu. Niinpä...

Tänään on ollut vähän valoisampaa. Isot marssivat tuttua reittiä kouluun, pikkukolmonen uudempaa reittiä eskariin ja pienimmäinen ihkauutta reittiä päiväkotiin harjoittelemaan. Tänään tämä on sitten selvästi uuden alkua meille kaikille.

Jännittävää. Lasten polut ovat nyt selvillä, mutta missäs on se äidin polku? Välillä on vaikeaa elää elämän murrosvaiheessa. Jälkikäteen sitten hymistelee, että hyvinhän se meni, mutta näin murrosvaiheessa on vaikea ottaa rennosti ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Vai mitä?

Kuvasin olohuoneen pöydän kaunista lyhtykoisoa, joka tuo jotenkin niin syksyn mieleeni. Ihana!

Kids started their school today. The smallest one went to the kindergarten for the first time. We all have new paths to go. I just don´t know where my path is leading to. It´s not so easy to trust and go on...
I took some photos of my bladder cherry which reminds me of autumn. I love it!

13 kommenttia:

  1. Molempia samaan aikaan, toiselle loppu ja toiselle alku. Jännää ja kutittavaa aloittaa uusi elämänvaihe, nautihan!

    VastaaPoista
  2. kyllä se polku siellä jossakin on. ja joskus on hyvä mennä vaikka ryteikön kautta tai oikaista, eiköstä vaan.. :)

    VastaaPoista
  3. Niinhän se on, että olisi kiva kurkata jo tulevaan ja nähdä, miten tässsä kaikessa käy. Vaan pitää vain katsoa päivä kerrallaan. Onneksi lopulta asiat yleensä menevät kuten pitää. Kunhan vaan jaksaa odottaa :)

    Kaikkea hyvää niin kouluteille kuin muillekin uusille poluille! ♥

    Lyhtykoisot on niin syksyä! Ihan tuli jo halloweenitkin mieleen :D HUI!

    VastaaPoista
  4. Näin se on.
    Itse tietyllä lailla elelen omassa sisimmässäni myös murrosvaihetta vaikka olenkin vielä kotona pikkuisimman kanssa. Kaksi isompaa ovat nyt eka ja kolmasluokkalaisia. Haaveilin vielä yhdestä pikkuisesta, mutta nyt näyttää siltä, että se jäänee erittäin todennäköisesti haaveeksi.
    Minulle tämä kohta ottaa koville. Ei enää vauvan tuhinaa ja tuoksua meidän kotiin...Se on niin lopullista. Yksi elämänvaihe takana.

    Läpi nämä murrokset on vaan käytävä. Ja niinkuin kirjoitit, pian jo ihmettelet, että miten sitä joskus tästäkin murehti. Mutta elämäähän tämä on! :)

    Tsemppiä sinulle! :)

    VastaaPoista
  5. Kultsin kämppä: Tosiaankin jännää ja kutittavaa!

    heikku: Juu, monia tapoja on varmaankin edetä tällä polulla, ja ensinnäkin löytää sen polun alku. Mutta eiköhän se tästä!

    anni: Kiitosta! =)

    Uuden Kuun Emilia: Monesti tekisi tosiaan mieli kurkata eteenpäin, mutta onneksi se ei ole mahdollista! Kävisi elämä aika tylsäksi!

    kamomilla: Minä elin noissa fiiliksissä kolmosen jälkeen, ja sitten onneksi sain vielä yhden oman pienen. Yllättäen vauvakuumekin hävisi, ja nyt olo on sen asian suhteen rauhallinen ja onnellinen! Kiitoksia tsemppaavista sanoistasi!

    VastaaPoista
  6. Vihdoin minulla on postiosoite jonka laittaa tänne: vekarus2 (miukumauku) suomi24 . fi (kunhan siis poistat tyhjät). Laita postia, jos yhä olet kiinnostunut lasten koruista!

    VastaaPoista
  7. Jännittäviä aikoja teillä elellään. Uutta ja ihmeellistä. Onnea uusiin koitoksiin :)

    VastaaPoista
  8. Vekarus: Laitoin sulle jo mailia!

    Villasukka: Kiitos kiitos! =)

    VastaaPoista
  9. Lyhtykoiso on niin kaunis kukka, aivan ihana.

    Murrokset, muutokset ja rajapinnat ovat hankalia, mutta kun uuden polun on löytänyt, tunne on kyllä ihana.

    VastaaPoista
  10. Vaikkei se aina joka kohdassa siltä tunnu, niin asioilla ON tapana järjestyä. Ja yleensä vielä just niin kuin pitääkin. Sen huomaa monasti kuitenkin vasta jälkeenpäin...että näinhän sen pitikin mennä, eikös?
    Ja nuo kukat on uskomattoman kauniita!

    VastaaPoista
  11. Asioilla on tapana järjestyä ja joskus on hyvä antaa niille aikaa. Niin on käynyt minullekin, vuoden olen tuskaillut ja viimein näkyy valoa tunnelin päässä ;)

    Voi hyvin ja kivaa torstaita!

    VastaaPoista
  12. Kirjailijatar: No eipähän ole elämä ainakaan tylsää, kun saa elää muutoksen tuulia. Mutta ihan hyvä fiilis tällä hetkellä!

    Hyvä Mieli: Niinpä, totta puhut! Aina vaan ei itse näe sitä suuntaa...

    Merja K: Välillä sitä vaan meinaa olla vähän lyhytpinnainen. Kaikki mulle heti nyt... No, ihan hyvillä mielin mietin tulevaisuutta! Mukavaa touhuviikonloppua sullekin!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit blogissani! Kiitos kommentistasi!