Viime viikolla virkkailin tämmöisen pötkyläpussukan ihan vaan virkkaamisen ilosta. Mikähän se on? (Huom. joku onneton aina riisuu pyjamapupun. Nyt ovat housut hukassa...)
No joo, oli sille käyttötarkoitus tiedossa heti alusta: nokkahuilupussi! Sain käyttää lempparivärejäni, jotka sattuvat olemaan myös tytön lemppareita.
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuo olisi ollut aikoinaan omalle huilulleni passeli pehmuste. Soitto ei oikein sujunut ja nokkis lensi lukuisat kerrat päin seinää. Traumaattinen musiikkiurani päättyi heti nokkahuilupakon jälkeen :)
VastaaPoistaMutta nyt tuo kapine näyttää jo kivalta. Kiitos ihanan pussukan :)
suomalaisia kuvia ihailemassa. kiva pussukka nokkahuilulle.
VastaaPoistaEmilia: nokkahuilun soitto on varmasti ollut monelle samanlaista pakkopullaa kuin hiihto koulussa! Toisaalta se voi nostaa esiin soittoinnon, niinkuin meillä on esikoisella käynyt.
VastaaPoistaLintu sininen: Tervetuloa ja terkkuja sinne Kanadaan! Tulen tutustumaan blogiisi uudelleen, kun on enemmän aikaa!