Uusi harrastus

Minun uusin harrastukseni liittyy virkkaamiseen. Ei siis oikeasti uusi harrastus, mutta uusi tuote! Olen virkannut (muistaakseni) elämäni ensimmäisen villapipon. Tästä alkaa pipotehtailu.

Neiti 5 v. sai itse valita lankojen värit. Ostin kerän ihanan pehmeää alpakkalankaa, ja sen kaverina oli raidoissa pinkki mohair-lanka ja tekokuituinen "möykkylanka". Pikkuiset korvaläpät ja pinkki tupsu neidin toiveiden mukaan.

Seuraava pipo on jo suunnitteilla...

Tällä viikolla olen harrastanut rojuterapiaa. Alkuvuoden kaappien raivaus on konkretisoitunut niin, että osa tavarasta on päätynyt kirpparille, osan olen kantanut Fidaan ja useampi kassi odottaa vielä naapurustoon jakoa.

Makuuhuoneen nurkat ovat nyt tyhjät erilaisista nyssäköistä. Tästä innostuneena kävin aamulla sellaisen hyllyn kimppuun, jonka olen suunnitellut tyhjentäväni varmaankin kaksi vuotta. Aika paljon pölyä ja varmaankin fenghuin mukaan huonoa energiaa. Pieni karsinta vielä edessä, mutta luulisi tämän jälkeen vapautuvan paljon uutta, hyvää energiaa!

Muutaman päivän alavireisyyden jälkeen kaivoin tänään myös kameran esille ja oioin paikkoja kuopuksen kanssa. 3-vuotias on muuten hyvä apuri, kun antaa rätin käteen ja keksii paljon pyyhittävää! Tänään kiinniteltiin neitien uusimmat työt seinälle. Tekniikkana näissä on ensin piirretty valkoisella kynttilällä ja maalattu vesiväreillä päälle.


Mukavaa aurinkoista viikonloppua! Minua odottavat muutamat uudet aurinkolasit, jotka nappasin kirpparilta myyntipöytää siistiessäni koriin. Ainahan sieltä jotain tulee kotiinkinpäin!

Akut ladattuina

Hiihtoloma vetelee viimeisiään. Viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista – suunniteltua ja yllätyksiä. 


Loman kruunasi parin päivän leppoisa reissu Forssaan ystäväperheen kera. Kylpemisen ja jazzmusiikin ohella tutustuimme vanhan kehräämön alueeseen. Suosittelen muillekin, kaunis alue!


"Axel Wilhelm Wahrenin vuonna 1847 perustama puuvillakehräämö on otettu luovasti uuteen käyttöön. Arvokkaassa tehdasmiljöössä kehrätään nyt hyvinvointia: kulttuuria, koulutusta, historiaa, perinteitä, mielekästä vapaa-ajan tekemistä. Lisäksi Kehräämön alueella toimii muun muassa ravintoloita ja keilahalli.


Kehräämön läheisyydessä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä Yhtiönpuisto, keidas kaupungin keskellä. Vanhassa tehtaankoulussa, klubissa ja tehtaan virkailijoille rakennetuissa pitsihuviloissa silmä lepää ja mennyt aika elää. Kehräämön kosken kuohujen alla voi kokeilla onneaan lohikalastuksessa."
(Lähde: Hämeen liitto)

Viikkoon on mahtunut myös käsityöterapiaa. Perheen pikkumies sai uuden "yoyo-pipon". Villalanka, paksut puikot ja 1 oikein 2 nurin pinta tekevät piposta paksun ja lämpimän. Seuraavaksi työn alla on pikkuneidin virkattu pipo ihanasta laamalangasta!


Neitokaiset hieman taistelivat viikon aikana ja isompi liimasi purkan pienemmän päähän. Tällä kertaa kampaamoleikkeihin pääsin minä ja neiti sai lyhyen lyhyet otsikset. Neidit eivät syö purkkaa ihan heti!


Eteiseen askartelemani kotona-kyltti sai kaverikseen ihanaa-kyltin. Kyllä on taas ihanaa olla kotona ja aloittaa arki, kun akut on ladattu!


Mukavaa alkavaa viikkoa ja kiitos ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Tervetuloa uudet lukijat! Apinalandiassa on yli sata lukijaa! Wau!

Eteisen uusi ilme

Eteisessämme asustaa senkki, jonka ruskea kansi on häirinnyt minua jo tovin. Senkin päälle kertyy yleensä paljon tavaraa avaimista porakoneisiin.

Vihdoinkin sain tarmon puuskan maalata koko senkki valkoiseksi. Olemme ostaneet senkin käsittelemättömänä ja vahanneet sen Osmocolorin vahalla valko-ruskeaksi. Nyt vedin Osmocolorin peittävää valkoista päälle pari kerrosta.

Apinamies tilasi minulta oman "miljoonalaatikon", eli korin omille roinilleen, joita tuohon senkin päälle yleensä kertyy eniten. Saas nähdä, mitä korissa on kuukauden kuluttua!

Samalla tein eteiseen "kotona"-tervetulokyltin. Koti on ihana paikka!

Eräs asia pistää vielä silmään; peilin kehykset pitäisi vielä maalata. Väri on vaan vielä hieman mietinnässä. Jotta saataisiin vähän särmää, en halua peilin kehyksiä valkoisiksi.  Mitäs ehdotat?

Kotoilupäivä

Aina ei mene niinkuin Strömsössä! Ei ainakaan tänä viikonloppuna meilläpäin.

Eilinen pyörähti karkkipäivästä hiiripäiväksi, niinkuin 5-vuotias sanoi. Aamulla keittiöön mennessäni huomasin outoja mustia juttuja joka puolella tiskipöydällä, mutta aivot eivät ihan heti uskoneet asiaa todeksi. Kuinka meillä voi olla hiiren pipanoita keittiössä, eihän niitä ole ollut koskaan, ja olemme asuneet tässä yli kymmenen vuotta.

Päivä sujui puunatessa ja pelätessä. Jokunen ehkä muistaa, että minulla on musofobia. Ja apinamies on tietenkin työmatkalla tänä viikonloppuna. No, hiiriveijari lymyili jossakin tiskipöydän lähistöllä ja näyttäytyikin minulle. Arvatkaa kiljuinko!

Talon pikkuisäntä viritteli sitten liskuja tiskipöydälle ja lähdimme naapuriin pariksi tunniksi leppoisasti evakkoon. Kotiin tullessa meitä odotti iloinen yllätys, veijari oli käynyt loukkuun ja pikkuisäntä ansaitsi viisi euroa! Minä piiloilin kylppärissä sen aikaa, kun naapurin rouva kuskasi kaverin pihalle. Ja taas puunattiin hanskat kädessä koko keittiö! Huh! Ällöä!

Kesäkodissa olen noihin jotenkin alistuneesti tottunut, mutta täällä kaupungissa en niitä siedä yhtään. Mites te vanhojen hirsitalojen asukkaat pärjäätte? Ovatko hiirulaiset jo talojen vakiasukkeja?

Tänään minun oli ajatus kotoilla yksinäni maalipurkit seuranani. No, pienimmällä on lieviä vatsataudin oireita, joten kotoilen siis lasten kanssa.

Täällä on kokeiltu taikinaterapiaa: esikoinen väänsi heti aamulla kauralastuja. Minä päätin harrastaa maalausterapiaa pienimmän nukkuessa. Isot lahjoin samaan aikaan kauppareissulle kolmisin. Ovela äiti!

Mitähän kivaa kotoilua tässä vielä keksitään!

Mukavaa aurinkoisen sunnuntaipäivän jatkoa! Muuttuneista suunnitelmista huolimatta olo on tässä vaiheessa kuin voittajalla! Vaikeuksien kautta voittoon, tai jotain sinnepäin...

Loman tarpeessa

Meillä alkaa tänään hiihtoloma. Loman ohjelmaa on pohdittu viime viikkoina ahkerasti. Samalla 5-vuotias on harjoitellut kirjaimia ja lukemista.

Suunnitteilla ei ole isoa matkaa, vaan pienempiä päivän retkiä ja yökyläilyjä. Väsynyt mami odottaa kaikista eniten omaa lomapäiväänsä. En ole lähdössä reissuun, vaan vietän päivän yksin kotona. Tätä on odotettu. Alkaa hieman väsyttää tämä viiden hengen palvelijana toimiminen! Ajatuksena on kaivaa varastosta muutama maalipönikkä esiin. Saas nähdä mitä siitä syntyy.

Minua on kutkuttanut viime päivinä tehdä jämälankatyö. Jämälangoissa on mielestäni jotakin ihanan terapeuttista. Työtä tehdessään saa sommitella värejä mielialan mukaan, ja jos kyseessä on työ ilman ohjetta, voi mallissakin säveltää työn edetessä. Mielessä on ollut ison neidin liivi tai itselle kaulaliina, mutta päätin tehdä alkuun pienemmän työn eli kämmekkäät itselleni. Nämä saavat piristää kylmiä päiviä. Mutta jämälangoissa on myös kääntöpuolensa, joka vielä odottaa... päättely!

Kotona odotellaan kovasti - siis ainakin minä - näiden kaunokaisten aukeamista. Vuoden ensimmäiset helmihyasintit piristävät pakkaspäivää!

Mukavaa viikonloppua ja hiihtolomaa niille, joilla sellainen alkaa!

Lovos-ihmisiä

Tiedättekö mitä tarkoitetaan lovos-ihmisillä? Minäkään en tiennyt, ennenkuin luin jutun aiheesta Voi Hyvin -lehdessä (VH 7/10).

"Lovos (Lifestyles of Voluntary Simplicity) tarkoittaa vapaaehtoista elämäntyylin yksinkertaistamista. Niukkuus, luopuminen ja vähään tyytyminen ovat lovos-filosofian kulmakiviä."

Pari päivää myöhemmin silmiini sattui myös uusimmassa Kodin Kuvalehdessä juttu arkkitehti Kati Juola-Alasen ja hänen miehensä Sami Alasen ekokodista ja heidän elämäntyylistään, joka selvästi lähentelee tuota lovos-filosofiaa.

Vuosien takaisella tuttavallani Katilla on monia mielenkiintoisia ajatuksia ekologisesta elämäntyylistä. Kauniissa kodissa on esimerkiksi hyvin vähän tavaroita, mutta erittäin kauniita design-klassikoita. Perheen ajatuksena on ostaa vähän, mutta niin kaunista, että sitä jaksaa katsella pidempään.

Vaikka en itse ole ihan näin ääripäässä elämäntyylissäni, herättää tämä aihe monenlaisia ajatuksia. En aio potea huonoa omaatuntoa elämäntavastani, mutta kyllä väistämättä tulee mietittyä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Ehkäpä tässä voisi oppia jotakin uutta.

Mitä ajatuksia lovos herättää sinussa?

ps. Materiaa ja elämäntapoja pohtiessani olen hörppinyt kahvia ja tehnyt romusta taidetta...

Heleä=keväinen

Viikonloppu on ollut täynnä tavallisia tapahtumia. Harrastuksia, synttäreitä, urheilua ja hetkiä ystävien kanssa. Mitäs sitä muuta tarvitsisi, kun aurinko paistaa.

Meillä on nautittu tänä talvena todellista lähiruokaa: miehet päättivät laittaa verkot tuohon meren jäälle ja nyt syödään sitten tuoretta kalaa. Hassua ajatella, että näin kaupungissakin tuollainen onnistuu, ja ihan luvallisesti vielä. Eilen nautittiin ihana kuhapäivällinen ja huomenna syödään madekeittoa!

Eilinen kirppisreissu tuotti muutaman helmiostoksen ja  hyvän mielen hyvän ystävän seurassa. Poika löysi itselleen kunnon graffitihupparin ja pikkuneidille löysin parilla eurolla ihanan vihreän kukkaompputakin kevääksi. Kyllä tämä kirppistely on kiva harrastus, mutta huomaan kyllä, että olen oppinut näistä rojuterapiasessioista sen verran, että ihan kaikki pikkuisen kiva ei lähde mukaan. Olen aika valikoiva. Hyvä niin! Olipa muuten porukkaa Espoon yhdellä suosituimmista kirppareista! Huh! Tää on suosittu harrastus!

Auringon myötä mieli on sen verran keväinen, että kuvailin kaikkea heleää. Tulee aika keväinen fiilis. Eikös nyt ala olla jo narsissiaika?

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille kauempana asuville ystävilleni ja blogini lukijoille! Tänä vuonna askarreltiin ahkerasti ystävänpäiväkortteja, mutta korttien postitus jäi suunnitteluasteelle!

ps. Tiesittekö muuten, miten 3-vuotias onnistuu kampaajaleikeissä sotkemaan kamman äidin päähän niin, että kampa pitää hajoittaa palasiksi, että sen saa irrotettua? Minä en tiedä, mutta hyvin näköjään onnistui...