Appiukon kukot

Appeni on keräillyt erilaisia kukkopillejä vuosikausia. Muutama vuosi sitten ne päätyivät meille vinttikomeron siivouksen jäljiltä. Eilen kaivoin ne varastosta esiin ja ajattelin koristaa niillä pääsiäiskotiamme.

Lapset ovat innoissaan puhaltelemassa pilleihin. Onneksi näiden ääni on suhteellisen hento. Jokainen valitsee oman pillinsä ja saa sitten puhallella siihen koko pääsiäisen ajan.

Kukkopilleissä on perinteisempiä ja modernimpia versioita, osa pienten pajojen tekemiä, osa esim. Kerman Saven tuotantoa. Jokunen on tuotu ulkomaan reissuilta.


Muistan lapsuudestani nuo värikkäämmät mallit. Meillä oli omat nimikkopillit, jotka kaivettiin pääsiäisenä esiin.

Päivä on ollut omituinen. Pienimmäinen apina heräsi kukonlaulun aikaan ja itkeskeli aamun. En saanut selville, mihin sattuu. Annoin särkylääkkeen ja yhdeksän jälkeen neiti nukahti päikkäreille varpaat vilkkuen.


Odottelen, että saisin neidin kohta lounastamaan ja sitten lähdemme Menitaan käsityötarveostoksille. Ompelukone on taas surrannut kaikenlaista, mutta täytevanut ovat lopussa.
__


Takaisin kukkopilleihin... Löytyykö teiltä sellaisia tänä pääsiäisenä? Entä oliko sinulla lapsena kukkopilliä? Millainen?


Leppoisaa pääsiäisen odotusta!

Tipitii

Viime viikolla kolahti luukusta tällainen kaunis paketti. Paketti tuli Kainuun korpimailta täältä. Paketin sisältö oli kovin keväinen. Kangaspaloja raikkaissa, heleissä sävyissä...

Tällä viikolla olenkin hurruutellut apinalandiaan lisää eläimiä: muutaman keväisen tipusen. Myös virpomisoksissamme on tänä vuonna kaikenkirjavia kankaita.

Tipusen mallin keksin naapurin lasten pikkulaukusta. Ensimmäisen kohdalla ajattelin, että enpä taida tehdä useampaa, kun on noita pieniä näperrettäviä osia, mutta helpostihan se sujui ja tipu sai kaverin.

Koti alkaa valmistautua pääsiäiseen. Keltaiset tulppaanit ja kynttilät ovat vallanneet olohuoneen. Tänään olimme lasten kanssa askartelemassa riemunkirjavia pääsiäiskoristeita. Hieman tuli jo sellainen fiilis, että montako viikko tätä väri-ilottelua jaksaa...


Joko teillä on talo täydessä koristuksessa? Säilytättekö kaikki lasten askartelemat koristeihanuudet? Minä en ole vielä edes kaivanut vanhoja aarteita vintistä, ja silti täällä on jo ihan riittävästi tunnelmaa... Tarkoitus on kuitenkin kaivaa vanhatkin askartelut esiin. Kyllä sitä nyt pari viikkoa jaksaa. 


Leppoisaa palmusunnuntaita! Jäitä hattuun virpojien äideille!

Milanon kevät, osa 2: Shopping

Milanon sanotaan olevan ostosmekka. Siitä en tiedä, mutta paljon siellä riittää kauppoja. Ystäväni asuu kaupungissa, joten meillä oli "paikallinen opas" käytössämme. Joka päivälle oli sujuva suunnitelma päivän reitistä, eikä meidän tarvinnut haahuilla eksyksissä. Olimme varsin tehokkaita...


Eniten minuun teki vaikutuksen – taas kerran – italialainen kenkämuoti. Kengät olivat ihania. Itse en tällä kertaa kantanut kotiin uusia saappaita, mutta seurueemme teki pari todellista löytöä.


Vaatemuodissa saappaat olivat vielä hyvin in. Pitkävartiset saappaat leggingsien tai kapeiden farkkujen kera kävelivät vastaan melko monella. Siihen liitettynä lyhyt nahkatakki oli selvä kevään trendi. Välissä sitten pikku hame tai lyhyehkö tunika. Tennareita oli liikkeellä myös melko paljon. Ystäväni mukaan tämä "keväinen vaatetus" oli vallannut kaupungin vasta viime viikkoina. Minullakin roikkuu nyt eteisessä uusi, lyhyt nahkatakki...

Sisustuskaupoista olisin voinut ostaa vaikka mitä. Onneksi matkalaukun koko on rajoitteena. Napsin muutamia kuvia liikkeistä puolisalaa. 


Erityisesti ihailin kauppojen ja ravintoloiden interiööriä. Kalusteet ja valaisimet olivat todella kauniita. Tässä erään kauniin vintage-liikkeen valaisintarjontaa.

Täällä taas oli paljon kaunista, pientä mukaan otettavaa...

Lapsille lähti mukaan pientä kivaa Disneyn liikkeestä. Vaikuttava määrä pehmoja...

Muutaman päivän tehokkaan irtioton jälkeen on taas kiva palata arkielämään ja valmistella kotia pääsiäistä varten. Ihmeesti taas arkiset askareetkin maistuvat.

Testailen tässä samalla tätä uutta tekstieditoria ja kuvakokoja. Mikäs on teidän suosikkikuvakokonne ja miksi? Itse en ole oikein vielä päättänyt. Onko tekstikokoni liian suuri? (Safarilla se näyttää ihan hyvältä, mutta Firefoxilla liian suurelta...)


Mukavia virpomisoksien askarteluhetkiä!


ps. Tiedättekö mistä tämän blogipohjan saa leveämmäksi niin, että nuo suurimmatkin kuvat mahtuisivat kokonaan?
ps2. Nyt sain leveämmän blogipohjan (kiitos Emilia), mutta tekstien paikat vielä hyppelevät... Oppia ikä kaikki! =)

Milanon kevät

Pitkä viikonloppu hyvien ystävien seurassa Milanon keväässä. Hyvää ruokaa, hyviä viinejä ja paljon shoppailua. Pyörimistä ympäri kaupungin ja ihmisten seurailua. Kyllä nyt mieli on virkistynyt. Kiitos ystävät!


Kuljin kaupungilla pikkukameralla pikaisesti kuvia nappaillen. Tässä pientä yleisilmettä. Kuten huomaatte, vespat viehättävät minua. Ihmisiä ja kevään muotia seurailimme, mutta ihan suoria kuvia en viitsinyt ihmisistä napsia.

Kaupoista ja kevään muodista kirjoittelen myöhemmin lisää.


Oikein mukavaa keväistä viikkoa! Lumet sulavat, mutta minä vain harmittelen pian katoavaa hiihtokeliä. Sitä ennen ehdin toivottavasti heittää vielä useamman aurinkoisen hiihtolenkin!

Uutta virtaa hakemassa

Täällä harjoittelen uuden tekstieditorin käyttöä... Suokaa anteeksi noiden kuvien paikat, hih, itseänikin naurattaa tämä taitamattomuuteni... Täytyy leikkiä tämän kanssa lisää. Ehkä joku päivä opin!

Viime päivät ovat olleet hieman alavireisiä. Olen yrittänyt hakea uutta virtaa sekä suksiladulta että kotoa kahvin ja teen voimalla. Oheinen uusi työ puikoilla toi hetkeksi positiivisen vireen. Työn alla palmikkosukat, joita jopa suunnittelin paperille.

Ohessa myös piristykseksi päiväänne uudesta Glorian Kodista löytynyt koti, jota olen kovasti kuolaillut. Yleensä ihastun tanskalaiskoteihin, mutta nyt kuvissa on ihan suomalainen koti. Ihana!!!

Sekalaisten kuvien helmenä vanhan rouvan aarteiden joukosta löytyneet korkkarit ja muumimamman laukku (lasten nimitys), joita lähden loppuviikoksi ulkoiluttamaan ulkomaille. Passinkin pakkaan mukaan. Ensi viikolla luvassa siis matkakuvia!

Että ehkä sitä uutta virtaa löytyy! Mukavaa energiarikasta loppuviikkoa!!!

Vanhan rouvan aarteet, osa 1: Emalia

Emalivarastoni saivat täydennystä vanhan rouvan jäämistöstä. Kattilat ja vadit odottavat pääsyä kesäkotiimme arvoiseensa ympäristöön.






Näitä tavaroita läpikäydessäni sattui silmiini uusin Maalla-lehti (1 /2.3.2010). Siinä oli kiva juttu emaliastioista. Mukavasti ajankohtainen.




Tässä lehdestä lainattu lyhyt tietoisku emalista.

"Emali on kovaa lasimassaa, jolla voidaan päällystää metalliesineitä. Taloustavaroiden koristuksena ja suojana emalointia on käytetty 1800-luvulta. Emaloidut astiat ovat olleet suosittuja, sillä ne ovat paitsi kauniita myös hygieenisiä, helppohoitoisia ja happamia ruoka-aineita kestäviä.

Suomeen emali rantautui 1920-luvulla Ruotsista Kockumin tehtaalta. Tehtaan tuotantoa ovat mm. Valkoiset, sinireunaiset emaliesineet. Högfors perusti emallitehtaan Suomeen vuonna 1926. Myös Opa valmisti sotien jälkeen emaliastioita.

Keräilijöiden suosikeiksi ovat nousseet Wärtsilän 1950-luvun suunnitteilijoiden värikkäät emaliastiat sekä Wärtsilän tytäryhtiön Finelin tuotteet."
Lähde: Keittiöantiikkia (Otava 2009)
--

Minulla ainakin sormet syyhyävät päästä jollekin ihanalle kirpparille kaivamaan lisää emaliaarteita! Saas nähdä kuinka pitkään tämä emalibuumi jatkuu, mitäs veikkaat? Keräätkö sinä emaliastioita?

Palmikolla

Viikko on ollut kiireinen. Silmäleikkauksen, kampaajakäynnin, synttärijuhlien ja arkisen touhun ohella olen ehtinyt tehtailla vain pientä piiperrystä ranteenlämmittimien muodossa. Tuntuipa kivalta kutoa pitkästä aikaa.

Tosin aika pian huomasin sen, että puikkojen haittapuoli virkkuukoukkuun verrattuna on se, että ympärillä pyörivät lapset ovat vaaravyöhykkeessä. Yksi kiehnäsi kainalossa, toinen laski äidin sylissä liukumäkeä ja äiti vain kutoi...


Olen kutonut aika paljon yläasteella ja lukiossa ollessani. Viime vuosina kutominen on rajoittunut muutamiin sukkiin ja vauvanpeittoihin. Nyt päätin testailla, miten niitä palmikoita tehdään. Ja tietenkin ihan ilman ohjeita.

No, tällaiset aika tiukat palmikot ranteenlämmittimiini tuli. Olisin selvästikin voinut tehdä enemmän välikerroksia palmikoihin, mutta toimivathan ne noinkin.


Koristelin lämmittimet vielä muutamilla napeilla. Jäi sellainen fiilis, että lisää lisää...



Seuraavaksi taidan tehdä tuosta samaisesta ihkuvärisestä Seitsemän Veljestä -langasta itselleni hieman pidempivartiset sukat näille kaveriksi. Onko teillä hyviä palmikkosukkaohjeita tiedossa? En kaipaa niinkään tarkkaa ohjetta, mutta lähinnä kuvia ideoinnin avuksi.
___

Tällä viikolla olen myös purkanut erästä vastaan tullutta "vanhan rouvan jäämistöä". Rouva ei ollut sukulainen, joten työhön ei ole sisältynyt suurta tunnelatausta. On ollut ihana kaivella erilaisia tekstiilejä, kenkiä, astioita ja pientavaraa 40-luvulta lähtien. Jännittävimmät odottavat kuvausta. Esittelen niitä myöhemmin....

Mukavaa keväistä loppuviikkoa! Huh, taas viikonloppu lähestyy!

Pierre turquoise tuli kylään

"Turkoosi eli turkoosinsininen on sinivihreä väri. Sen nimi on peräisin samannimiseltä korukiveltä ja on johdettu ranskan kielen sanaparista pierre turquoise, "turkkilainen kivi", sillä turkoosia tuotiin aikoinaan Turkista.
Painotyössä käytettävää turkoosinsinistä kutsutaan nimellä syaani." (Wikipedia)

Turkoosi on lempivärini ruskean ohella. Erityisesti sisustuksessa se sopii mielestäni moneen paikkaan ja miellyttää silmää ympäri vuoden.

Eilen saapui hartaasti odotettu lähetys Sisustus Fannysta Lahdesta. Paketissa oli naapurin Hannin kanssa tilaamani pitkä pätkä uutta Greengaten vahakangasta ja pari käsipyyhettä.

Keräsin pöydälle muitakin turkooseja suosikkejani, joka-aamuisen teeni hauduttajan Pikku-Pehtoorin ja sen kaveriksi vasta kirpparilta löytyneen kattilan, jossa muuten tänään on karkkipäivän nameja. Värikkäiden kuvien jälkeen nämä turkoosit kuvat näyttävät jopa värittömiltä, vai mitä?

Lähikaupasta löytyneet Pirkka-narsissit viettivät yön jääkaapissa, mutta tuovat päivällä ihanan keväisen tuulahduksen. Toivottavasti ne kestävät kauan. Taustalla pitkäaikainen lempparini, Robertsin radio tietty oikeassa sävyssä. Se viettää talvipäiviä täällä kaupungissa, mutta oikeasti sen koti on maalla kesäkodissamme.

Pöytään pääsi myös työn alla oleva neule, ranteenlämmitin. Aurinko tuo jo oman ihanan valokeilansa! Ihanan keväistä!


Tässä vielä lähikuva tuosta Greengaten kevätkuosista, angelinasta. Miellyttää minua, vaikka en olekaan Greengaten perinteisten kukkakuosien fani. Tässä on jotain retroa...


Leppoisaa aurinkoista viikonloppua kaikille täällä pistäytyjille! Muistakaa kaivaa aurinkolasit esille!

ps. Mitäs mieltä olette tuosta Bloggerin uudesta editorista? Onko se monimutkainen ottaa käyttöön? Tuoko se paljon uusia, kivoja ominaisuuksia?

Nurkat puhtaiksi!

Kevätpuhdistus on hiipinyt taloon. Kovasti tekisi mieli raivata tyhjää, puhdasta tilaa. Tähän liittyen päätin vihdoinkin siivota ruokapöydällämme jo kaksi viikkoa lojuneen ompelukoneen pois. Mutta samalla iski pieni viime hetken tehtailu päälle.

Pöllöpojat Huugo ja Peetu syntyivät. (Kuinkahan monta Peetua tänä vuonna kastetaan?)



Samaan syssyyn pyöräytin myös muutaman sydämen. Lisäksi viimeiset irrallisina pyörineet pyörylät saivat kodin.

Nyt olen saanut toteuttaa värikästä kauttani sydämeni kyllyydestä. Huh, aika värikästä, vai mitä? Nämä kamat asettuvat kyllä hieman eri puolille taloa, lähinnä lastenhuoneisiin, eli kokonaisuus ei ole ihan näin värikäs. Hieman jo kaipaan selkeyttä tämän värikauden jälkeen tai keskelle.


Sain tämän neljännen kansion neljännen kuvan haasteen Vilttitossu Ryysyseltä. Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin, se on sen verran jo kiertänyt.


Kuva on otettu viime kesänä kesäkodistamme. Kesäkodin leikkimökki on rakennettu kierrätysperiaatteella kaikesta siitä, mitä mökin remontin jäljiltä oli jäänyt. Tässä leikkimökin ulko-ovi, joka pyöri nurkissa. Palaan sisäosiin ensi kesänä.
Tässä lumikinosten keskellä on kiva haaveilla kesästä ja kärpäsistä! Odottelen kovasti, että pääsen pyörimään kesäkotiimme kameran kanssa.

Mukavaa maaliskuun viikkoa ja kiitoksia kovasti viime postauksen keskustelusta!